Myöhäiset äänet

Myöhäiset äänet: Romaani. 1. laitos: Tammi, 1974. Sidottu ja nidottu painos. Päällys: Anders Carpelan. 2. laitos: Tammi, 1983. Delfiinikirjat. Nidottu.

Kaupunki on rakennettu raudasta ja sementistä, louhittu kallioon tai paalutettu upottavalle savipohjalle; kaapeleita ja johtoja kulkee ristiin rastiin äänettömien seinien sisällä ja maan alla, kiipeää nostokurkiin ja pylväisiin joiden lomaan pujottuvat teiden vyöt. Kesäkuussa ajelehtivat vihreät puistot kuin kangastukset korkeiden välkkyvien talorivien välissä. Kadut työntävät tuulta verkalleen halki pimenevän kuumuuden. Merestä kohoaa lokkien kirkuna ja siivet.

On kesäkuinen perjantai. Kaupunki valmistautuu viettämään viikonloppua kun tekninen virhe langettaa vetypommin varjon kaupungin ylle. Se muuttaa kaiken, se muuttaa kaiken myös Tomaksen ja hänen lähimpiensä elämässä.

Kolme aaltoa, viimeisenä vesiaalto joka valkean taivaan alla äänettömästi jylisten hautaa alleen ensin uloimmat karit, sitten korkeammat luodot, metsät jotka katoavat pyörteisiin, rannikon ja sen tiet ja talot, muurahaisia pienemmät ihmiset, jotka tuskin ovat ehtineet nousta jaloilleen: kaiken peittävän raskaan veden yläpuolella hyvin korkealla vain repaleinen, kuollut lintuparvi joka ajautuu kauemmas ja pois.

Bo Carpelanin kerronta etenee rohkean kuvallisena, milloin suorana kerrontana, milloin tajunnanvirtana jossa muistot ja nykyisyys, näyt ja todellisuus limittyvät. Hän hahmotta kuvaa todellisuudestamme ja ihmisistä pelkimmillään.

Viimeksi astuvat kaikki muistin pimeästä portista lapsuuden pihaan, jättämään jäähyväiset.

Englanninkielinen käännös: Voices at the Late Hour.