Ovella kohtaat itsesi
Ovella kohtaat itsesi: Kertomus. Suomentanut Kyllikki Villa. Sidottu, kansipaperi.
Osastopäällikkö Ewaldin maailma koostuu arkipäivän pikku tapahtumista; taitavasti hän välttelee säädyllistä elämäänsä uhkaavat katastrofit. Eräänä sateisena kevätiltana Ewald on taas kerran palaamassa työpäivän jälkeen bussilla kotiinsa lähiöön, kun hänen tuttu ja turvallinen kuvionsa yllättäen särkyy. Ensimmäistä kertaa elämässään Ewaldilla on epämiellyttävä tunne, että häntä tarkkaillaan.
Kotona odottaa hänen vaimonsa – ja järkyttävä yllätys. Ovelle ilmestyy Ewaldin näköinen mies, häijy ja julkea, täynnä pirunkureja. Hävyttömästi Mies karkottaa Ewaldin kadulle, asettuu tämän tilalle ja alkaa elää tämän elämää.
Ewald tempautuu mielettömien tapahtumien pyörteeseen, elämää joka on
aivan toista kuin se tasainen ja väritön, jota hän on elänyt. On kuin
tavarajuna olisi työnnetty vieraille raiteille ja vierisi nyt raskaasti
häväistyksestä toiseen, painajaisunesta toiseen. – Onko kaikki vain
kuvittelua? Vai pitääkö joku Ewaldia pilkkanaan?
Ovella kohtaat itsesi on hilpeä ja piruilevakin vaellus ajassa, paikassa ja mielen sokkeloissa, eksytysleikki jossa lukijakaan ei voi olla
varma, kuka kenenkin elämää elää.
Käyttäjät lukeneet myös
Bo Carpelan
Bo Carpelan (1926–2011) oli Suomen tunnetuimpia ruotsinkielisiä nykykirjailijoita.
Carpelan väitteli tohtoriksi 1960 kirjallisuudentutkimuksesta. Hän toimi muun muassa Hufvudstadsbladetin kirjallisuusarvostelijana vuosina 1949–1964, apulaiskirjastojohtajana Helsingin kaupunginkirjastossa 1964–80 ja hoiti taiteilijaprofessuuria 1980–93. Hän toimi myös kääntäjänä ja ruotsinsi suomalaisten kirjailijoiden, muun muassa Paavo Haavikon, Helena Anhavan ja Antti Hyryn tuotantoa. Kirjailijauransa hän aloitti vuonna 1946 runoilijana. Hänen ensimmäinen romaaninsa Myöhäiset äänet ilmestyi vuonna 1971.
Kansainvälistä mainetta Carpelan saavutti romaani- ja novellikirjailijana, runoilijansa sekä korkeatasoisten lasten- ja nuortenromaanien kirjoittajana. Carpelanin runouden tunnuspiirteiksi on mainittu etäisyys, hiljaisuus, kirkkaus ja tiiviiden tunnelmien välähdyksenomaisuus.
Bo Carpelan sai useita huomattavia palkintoja, muun muassa kirjallisuuden valtionpalkinnon (1967, 1972, 1987 ja 1989), Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1977, Ruotsin akatemian pohjoismaisen palkinnon 1997 ja ruotsalaisen Pilot-palkinnon 1998. Finlandia-palkinnon hän sai kahdesti, vuonna 1993 teoksesta Alkutuuli ja vuonna 2005 teoksesta Kesän varjot.
Bo Carpelan harrasti kirjallisuuden lisäksi muun muassa musiikkia ja kuvataidetta.
”Ihmiselle joka ei mitään tiedä ovat vuoret vain vuoria, vesi vain vettä ja puut vain puita. Mutta kun hän on opiskellut ja vähän oppinut, eivät vuoret enää ole vuoria, vesi enää vettä, puut eivät enää puita. Mutta kun hän on täysin ymmärtänyt, ovat vuoret jälleen vuoria, vesi jälleen vettä ja puut jälleen puita.” – Bo Carpelan
Muita teoksia kirjailijalta Bo Carpelan
