Kuoleman hurmio
Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Satu Leveelahti. Sidottu, kansipaperi.
On vuosi 2058 ja heinäkuun viimeinen ilta. Eve Dallas ja Roarke viettävät kuherruskuukauttaan avaruudessa. Vielä on muutama pyörryttävän kiihkeä päivä jäljellä! Roarken omistama lomaparatiisi on keskeneräinen, joten muita matkailijoita ei ole häiritsemässä nuorenparin auvoa.
Keskellä yötä hääparin sviitin ovelta kuuluu kuitenkin vimmainen koputus. Kun Roarke avaa oven, sisään hoippuu nuori insinööri, joka on kauhusta suunniltaan. Hänen huonetoverinsa – hänkin nuori tietotekniikkainsinööri – keikkuu hirressä huoneen kattokruunusta.
Kaikki viittaa itsemurhaan, mutta miksi miehellä oli niin hurmioitunut hymy huulillaan? Järkyttynyt Eve ei voi olla miettimättä asiaa. Kun nuoripari palaa maahan, kummalliset, haltioituneet itsemurhat jatkuvat. Mikään ei näytä yhdistävän tapauksia toisiinsa. Sitten ruumiinavaus todistaa, että kaikilla vainajilla oli pieni palovamma aivoissaan. Määräsikö geneettinen poikkeama uhrien kohtalon? Vai toimivatko he tahtomattaan piilotajuisen ärsykkeen ohjaamina?
Kuoleman hurmio on neljäs dekkari supersuositussa Eve Dallas -sarjassa, joka kertoo kolmekymppisestä naiskomisariosta tulevaisuuden New Yorkissa. Neljännessä romaanissaan J. D. Robb (alias Nora Roberts) pohtii kutkuttavasti suggestiota ja ihmismieleen vaikuttamista.
J. D. Robb
J. D. Robb on romanttista viihdettä kirjoittavan Nora Robertsin (s. 1950) nimimerkki, jolla Roberts kirjoittaa tulevaisuuteen sijoittuvia romanttisia rikosromaaneja.
Eve Dallas
Sarjassa on ilmestynyt alkukielellä lähes 60 kirjaa. Gummerus ei suunnittele uusia suomennoksia.
Sarja sisältää 8 pääteosta ja yhteensä teoksia 8 kpl.
Kirja-arvioita
Kuoleman hurmio jatkaa taidokkaasti Eve Dallas-sarjaa. Juoni on erinomainen ja toteutus taattua J.D. Robbia (alias Nora Robertsia). Niin kuin kolmannen osan arvostelussa mainitsin, henkilöistä on alkanut pitää todella, eikä yksikään päähahmoista ole turha.
Tässäkin kirjassa tosin tiesin murhaajan. Se oli itse asiassa päivänselvä asia, vaikka siitä yritettiinkin tehdä yllättävä johdattelemalla lukijaa toiseen suuntaan. Itse en kuitenkaan hämääntynyt hetkeäkään, vaan olin jo suht alussa varma murhaajasta.
Kuoleman hurmio erosi mielestäni aikaisemmista Eve Dallas kirjoista. Mukaan oli painettu murhaajan näkökulmaa, joten osasin arvata murhaajan puolivälin kohdalla. Kirjasta tuli usein heiteltyä arvailuita, joista osa tapahtui ja osa ei. Miellyttävä tarinankerronta, sujuva juoni ja tunnerikas päähenkilö! Even ja Roarken suhteesta olisi toki voinut kertoa vähän enemmän, mutta ainahan pitää olla jotakin parannettavaa seuraavaa osaa varten. Värikäs Mavis toi Kuoleman hutmioon oman suolansa ja Eve pippurin! Luin siis oikein mielelläni ja suuntaan kirjastoon jatko-osaa hakemaan!
Ah, jälleen niin jännittävää ja ihanaa! Kyllä tykkään tästä sarjasta, hahmot ja kaaaikki ;) Eve loistaa poliisina jälleen ja Roarke.. hm hmm nam ;D Harmi vaan, ettei tätä sarjaa oo suomennettu kuin 6. osaa ja kohta nuo kaksi viimeistä onki sitte luettu. Toivottavasti niitä aletaan taas suomentaa, olis kiva lukea vielä enemmän :)