Kuoleman riitit

Aloittaessani kirjan Kuoleman riitit lukemista tiesin, että luvassa olisi jälleen hyvä teos Nora Robertsilta. Olin oikeassa. Even ja Roarken suhde tuntuu vain voimistuvan jokaisen kirjan aikana, mutta nyt jäin kaipaamaan jotakin enemmän. Eve jäi varjoihin ja Roarkelta odotin enemmän. Kuoleman riitit erosi sarjan aijemmista teoksista raakuudellaan ja muistettavuudellaan. Mietin pitkään pitäisikö tätä kirjaa ajatella fantasia- vai rikosromaanina. Romantiikkaan teos kyllä kuului, mutta missä määrin muihin lajeihin? Lopulta päätin ettei sillä ole minulle väliä. Roberts vain loi sekoituksen kaikkea ja lukijan on hyväksyttävä se ilman syvällisiä pohdiskeluja. Juoni oli murhien täyttämä ja tämän kertaiset hahmot jotain aivan uutta. Roberts tietää, miten pitää lukijan mielenkiinnon yllä ja se on minusta ihanaa! Loppu oli tällä kertaa osittain jo tiedossa, mutta kulman takaa putkahti aivan uusi käännekohta! Kuka olisi arvannut? Ennustuksista minulla oli suuret odotukset ja odotin missä määrin se loppuun sekoitettaisiin. Petyin, kun sen osa lopuksi oli melkeimpä mitätön. Kuoleman riitit oli vauhdikas ja mystinen kirja sarjasta, jolta odotan seuraavassa osassa hieman enemmän. Ehkäpä Roarkesta siinä saadaan enemmän irti?

Tulipa tämä kirja luettua muutamassa illassa. En malttanut millään päästää kirjaa käsistäni. Jälleen murhia tapahtuu vuoden 2058 ihmeellisessä New Yorkissa ja vahva ja myrskyinen Eve Dallas lähtee niitä ratkomaan. Yhteydet magiaan toi jotenkin lisäjännitystä ja oli mahtavaa huomata, että huolehtivainen, edelleen yhtä hurmaava Roarke oli mukana enemmän kuin kahdessa edellisissä osassa. Tai siltä se ainakin tuntui.. Hänen laajaa valtaansa ja sen, niin laillista kuin laitonta käyttöä on aina niin mahtava seurata. Ja tietysti, seksi todellakin pelaa.