Kuuntelin tuossa taannoin Tähtivaeltajan kolmannen podcastin, jossa käsiteltiin perusfantasiaa. Vaikka R.A. Salvatoreen suhtaudutaan usen hiukan vähätellen ja naureskellen, niin juuri perusfantasiaa hän tuottaa oikein hyvin. Sitä edustaa tämäkin kirja, joka avaa Keihäänkantajan tarun.
Tarina kulkee ehkä hiukan liiankin nopeasti eteenpäin juonen edetessä melko kaavamaisesti. Dialogi on toisinaan aika lapsellista ja taistelukohtauksien kuvaukset ovat piinallisen epäuskottavaa luettavaa. Yksinkertaisessa juonessa on kuitenkin oma viehätyksensä ja aika useasti kirjan tapahtumat onnistuvat naurattamaan huumorillaan. Tätä voisi hyvin verrata Dungeons & Dragons -leffaan, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kirjalta ei kannata odottaa kovin syvällistä sisältöä, mutta viihdyttävää tarinaa kylläkin.
