Lohikäärmelaakso
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Aila Herronen. Kuvittanut Gilly Marklew. Nidottu.
Tervetuloa ratsutilalle – jonka talleissa on lohikäärmeitä!
Lohikäärmelaakso on Bresalsaarten kuuluisin lohikäärmetila ja -ratsastuskoulu. Ratsumestarin tytär Cara unelmoi lentämisestä, mutta saa tyytyä tallitöihin maan kamaralla. Kun toiset kiitävät taivaalla, Caran tehtävä on luoda lantaa ja punnita lohikäärmeenpoikasia. Cara tunteekin suomuselkäiset siivekkäät paremmin kuin kukaan muu, koska on ikänsä auttanut kasvattamaan niitä muiden ratsuiksi. Äitinsä traagisen onnettomuuden takia hänellä ei ole asiaa lohikäärmeen selkään.
Aikuisena Cara kuitenkin aikoo taitolentäjäksi. Hän rakentaa luottamussidettä suosikkilohikäärmeeseensä Taivaantanssijaan ja haaveilee Bresalsaarten mestaruuskisojen voitosta. Sama haave siintää myös suurlordi Torinin ylimielisen Hortense-tyttären silmissä. Hortense ei kaihda keinoja saadakseen haluamansa, ja juonittelun tuloksena Caran ja Taivaantanssijan tiet eroavat myrskyisästi. Lohduton Cara on vaikean valinnan edessä: voiko hän uhmata isänsä tahtoa pelastaakseen Taivaantanssijan?
Lohikäärmelaakso aloittaa sarjan, joka kertoo ratsutyttö Caran lennokkaista seikkailuista. Salanimi Salamanda Draken mielikuvitusmaailma lumoaa kaikki hevoskirjojen ja fantasian ystävät. Kirjassa on Gilly Marklew’n runsas mustavalkokuvitus.
Salamanda Drake
Salanimi Salamanda Drake on syntynyt 1990-luvun alussa Bresalsaarilla, missä hänen isänsä on toiminut lohikäärmeenkasvattajana.
Linkkejä
Reetta Saine: Lohikäärmelaakso. Pirkkalan kunnankirjaston kirjaesittelyt.
Kirja-arvioita
Ei niin hyvä kuin toivoin. PEtyin tähän kirjaan, toki kirja on ihan hyvä, mutta ei vastaa minun toiveitani lohikäärmeistä. Suosittelen 10-13 vuotiaille
Kirja vastasi täysin odotuksiani. Kun tehdään nuorten kirjaa, jolle halutaan myyntiä, turvaudutaan kaikkiin myyviin aiheisiin ja yhdistetään ne. Siinä Lohikäärme laakso onnistui lähes täydellisesti. (Vain kaksoset puuttuu, toistaiseksi.) Hevoskirja, jossa hevoset on korvattu lohikäärmeillä. Punatukkainen Cara, lähes orpo (äiti kuollut ratsastus onnettomuudessa) Tallin villein lohikäärme, mutta ah niin upea. Ja tietenkin Cara sen kesyttää ja ratsastaa sillä täydellisesti, vaikka ei ole koskaan aikaisemmin ratsastanut... Hyvin tyypillinen hevoskirja. Tarina on kyllä sujuvasti kirjoitettu, mikään ei juonen lisäksi häirinnyt. Dialogit toimii, rytmitys pelaa ja tarina etenee. Veikkaisin, että tämä kerää oman lukijakuntansa 8-13-vuotiaista tyttölapsista, jotka haaveilevat Harry Potterista ja omasta villihevosesta. Tarinassahan ei varsiaisesti ole mitään vikaa, ongelma on siinä, että sen on lukenut miljoonia kertoja aikasemminkin :)