Litium 6

Aloitin tämän kirjan moneen otteeseen. Pidän Risto Isomäen kirjoista, mutta tämän kirjan alku oli jotenkin sellainen, ettei siitä saanut pidettyä kiinni. Mutta kun vaan "väkisin" luki eteenpäin, jossain vaiheessa ei tuntunut enää pakkopullalta. Ei ole paras Riston julkaisema kirja, eikä paras Lauri Nurmi -kirjasarjan kirja, mutta silti ihan luettavaa.

Isomäellä on tapana ottaa aiheeksi jotain isoa ja merkittävää, kehittää sen ympärille juoni, heittää soppaan pari suomipoikaa ja laittaa nämä jutustelemaan ja säntäilemään.
Tässä valitettavasti isoa on vain aihe. Juoni on epämääräinen möhkäle, joka ei vakuuta, henkilöt normaaliin tapaan puusta veistettyjä ja eikä kieli ole kehittynyt yhtään parempaan suuntaan. Sarasvati oli paljon parempi kirja, siinä sentään juoni toimi ja veti ihan eri malliin.

Ovelasti Tom Clancy / Dan Brown / yms -trilleritehtailijoiden muottiin valettu TODELLA pelottava teos ydinterrorismista ja ydinvoimasta ylipäänsä.

Kirja imaisi meikäläisen mukaansa ensimmäiseltä sivulta ja vaikea tuota oli lopettaa kunnes viimeinen aukeama oli luettu.

Muistaakseni Isomäen edellistä mainostettiin tyyliin "kirja joka kaikkien tulisi lukea" ja sama pätee tähänkin. Pahoin kuitenkin pelkään etteivät ihmiset usko "Litium 6":n sanomaan yhtä helposti kuin "Sarasvatin hiekkaa" -kirjan kommentteihin ilmastonmuutoksesta.

Tykkäsin kirjasta. Tämä on tuttua Isomäki-tavaraa, joka on viihdyttävää ja samalla opettavaista ja kantaa ottavaa. Tässäkin otetaan kantaa ydinvoimaenergian tuottamiseen, toisin sanoen se hylätään täysin luomalla kauhuskenaario siitä, mitä voi tapahtua, jos ydinvoimalat yleistyvät.

Kirja oli edellisiin Isomäen kirjoihin verrattuna raaka ja verinen, mutta minua se ei haitannut kovinkaan paljon.