Herääminen
Päällys: Timo Mänttäri.
1. painos: Tammi, 2000. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: Tammi, 2006. Nidottu.
Kasvihuoneilmiö karkaa käsistä – kuka voi pelastaa Maapallon?
Eletään vuotta 2038. Ilmaston lämpeneminen on riistäytymässä käsistä ja Suomi tuskailee helleaallon kourissa. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä riehuu metsäpaloja. Merenpohjan metaanijääesiintymät alkavat sulaa.
Suomalaisen tutkijan Kauko Korhosen mielestä AIDS-epidemia ei käyttäydy kuten luonnollisen epidemian pitäisi. Saksalainen tähtitieteilijä väittää löytäneensä Kuun pinnalta jalanjälkiä, jotka eivät ole ihmisten jättämiä. Siperialaisen pikkukaupungin asukkaat menehtyvät oudosti yhdessä yössä. Vähän myöhemmin venäläiset tutkijat tekevät salaperäisen löydön jäämeren pohjalta…
Maailman poliittiset johtajat joutuvat harkitsemaan epätoivoisia toimenpiteitä katastrofin torjumiseksi. Riittävätkö omat voimat vai tarvitaanko ulkopuolista väliintuloa?
Risto Isomäki on luonto- ja kehitysmaa-aktivisti. Ekologisen tematiikan käsittelijänä hän on suomalaisen kirjallisuuden ykkösnimi.
Risto Isomäki
Risto Isomäki (s. 1961) on kirjailija ja tiedetoimittaja. Myös Isomäen kaunokirjallisia teoksia voi luonnehtia jollain tasolla sekä tiede- että tieteiskirjallisuudeksi. Niissä yhdistyvät tutkimukseen perustuvat tosiasiat science fictionin tulevaisuusnäkyihin. Ekologisen aiheiston käsittelijänä Isomäki on suomalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia nimiä.
Isomäen esikoisteos Kristalliruusu (1991) oli luonnontieteelliseen science fictioniin painottunut seitsemän tieteisnovellin kokoelma. Teoksellaan Isomäki sai Atorox-palkinnon vuonna 1991 parhaasta kotimaisesta science fiction -novellista (”Puu”). Isomäki sai myös European Science Fiction Associationin Most Promising Science Fiction Writer -palkinnon 1994.
Kirja-arvioita
Kirja käsittelee Isomäen tapaan ilmastonmuutosta. Kasvihuoneilmiön ympärille kirjailija on keksinyt mukiinmenevän ja kimurantinkin juonen, jossa mukana myös vieras äly. Tarinassa on totuutta ja valistusta ympäristö asioissa, mutta suuressa juonikuviossa tarina toki on epäuskottava. Fiktiivisen teoksen juonen epäuskottavuus ei häirinnyt lainkaan, mutta henkilöiden epäuskottava asema mm. maailmanpolitiikan keskushahmoina oli häiritsevä sekä muutenkin henkilöiden käyttäytyminen ei ollut luonnollista tietyissä tilanteissa. (28.2.2021)
Risto Isomeäen Herääminen on ilmestynyt kuusi vuotta aikaisemmin kuin Sarasvatin hiekkaa, mutta teokset sisältävät osittain samoja aineksia. Esimerkiksi molemmissa ilmasto lämpenee ja merenpohjan metaaniklatraatit sulavat. Tarinan keskiössä on niin suomalaisia kuin kansainvälisiäkin tutkijoita. Kun Venäjällä kuolee mystisesti suuri määrä ihmisiä, eikä kukaan tiedä syytä miksi, kuumiin viruksiin perehtynyt Irina Saari lähtee pyynnöstä tutkimaan tapausta. Toisaalla saksalainen Glazer kyseenalaistaa aikaisemmat tulkinnat Kuusta ja siitä, onko ihminen yksin maailmankaikkeudessa. Kaikkien hahmojen elämät kietoutuvat jossain vaiheessa yhteen, tavalla tai toisella. Heidän yhteinen päämääränsä liittyy kaikkien ihmisten pelastamiseen ja kasvihuoneilmiön hillitsemisen. Isomäki osaa kirjoittaa ekologisen trillerin. Jos joku hahmoista sanoo: "Kyse on tuntemamme maailman lopusta", voiko kukaan jatkaa lukemista pidättämättä henkeä? Kirjailija varoittaa lukijoitaan siitä, kuinka välinpitämättömyys johtaa tuhoon. Hän yrittää vaikuttaa ihmisten valintoihin: vielä on aikaa muuttua, maailman voi vielä pelastaa. Herääminen on kiehtova kertomus ilmastonmuutoksen kourissa elävistä ihmisistä. Loppua kohti tarinaan lisätään paljon reaalimaailman ulkopuolista ainesta, joka antaa teokselle vahvasti scifin leiman. Nautin tästä mielenkiintoisesta mausteesta, jota Isomäki ripotteli tarinaansa ja kietoi historiassa tapahtuneita asioita yhteen uudella tavalla. Teos ei ole läpeensä saarnaava, vaikka vuoden 2006 pokkaripainoksen loppuun Isomäki onkin listannut asioista, jotka teoksen ulkopuolellakin ovat totta.