Pimeän pilven ritarit
1. laitos: Kirjayhtymä, 1997. Kirjayhtymän science fiction -sarja. Sidottu.
2. laitos: Into, 2024. Kansi: Jussi Karjalainen. Sidottu, kansipaperi.
Portti-palkinto 1998 (suomalaiset sf- ja fantasiaromaanit, lehden lukijaäänestys).
Aurinkokunnan sisäosia lähestyy sadan miljoonan komeetan harva pimeä pilvi. Pian ensimmäiset sirpaleet putoilevat maapallon pinnalle kuin jättiläismäiset ydinohjukset. Ihmiskunta ajatuu epätoivoiseen eloonjäämistaisteluun komeettoja vastaan. Yksi taistelijoista, Johnny Kororo, on käynyt ulkoavaruudessa jo kuusi kertaa. Hän on päättänyt lujasti olla enää lähtemättä. Mutta kun Los Angeles saa osuman ja kun seuraavalle lennolle on lähdössä ärsyttävä Suseelah Soemarwoto, Johnny pyörtää päätöksensä...
Pimeän pilven ritarit on puitteiltaan kunnon scifi-romaani, joka kysyy, onko ihmiskunnalla todellisia mahdollisuuksia suojautua kosmisilta luonnonmullistuksilta ja voiko sen toimilla olla koskaan maapallon ulkopuolelle ulottuvia merkityksiä. Romaani on näkemyksellinen löytöretki ihmisyyden olemukseen ja erilaisten merkitysten suhteellisuuteen.
Risto Isomäki (s. 1961) on työskennellyt monissa kansainvälisissä ympäristöprojekteissa ja julkaissut kehitysyhteistyötä ja kolmatta maailmaa käsitteleviä teoksia. Isomäelle on myönnetty Atorox-palkinto parhaasta kotimaisesta science fiction-novellista 1991 ja European Science Fiction Associationin Most Promising Science Fiction Writer -palkinto 1994.
Käyttäjät lukeneet myös
Risto Isomäki
Risto Isomäki (s. 1961) on kirjailija ja tiedetoimittaja. Myös Isomäen kaunokirjallisia teoksia voi luonnehtia jollain tasolla sekä tiede- että tieteiskirjallisuudeksi. Niissä yhdistyvät tutkimukseen perustuvat tosiasiat science fictionin tulevaisuusnäkyihin. Ekologisen aiheiston käsittelijänä Isomäki on suomalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia nimiä.
Isomäen esikoisteos Kristalliruusu (1991) oli luonnontieteelliseen science fictioniin painottunut seitsemän tieteisnovellin kokoelma. Teoksellaan Isomäki sai Atorox-palkinnon vuonna 1991 parhaasta kotimaisesta science fiction -novellista (”Puu”). Isomäki sai myös European Science Fiction Associationin Most Promising Science Fiction Writer -palkinnon 1994.
Kirja-arviot ja kommentit
Hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaava scifi-tarina. Paikka paikoin Isomäki ajautuu hiukan pitkäpiimäisiin filosofisiin pohdintoihin, jotka tuntuvat jotenkin päälle liimatuilta koko romaania ajatellen. Erityisesti avaruudessa tapahtuvan toiminnan kuvaus on ollut joka lukukerralla miellyttävää ja realistisen tuntuista. Avaruudessa toimitaan fysiikan lakien mukaan, kuten kunnon scifiin kuuluukin. Loppuratkaisu on hiukan laimea, mutta tarjoaa siten lukijalle mahdollisuuden omiin pohdintoihinsa aiheesta.