Sarasvatin hiekkaa (sarjakuva)
Risto Isomäen kirjan pohjalta kirjoittanut Petri Tolppanen ja piirtänyt Jussi Kaakinen. Sidottu.
Sarjakuva-Finlandia 2009.
Kertomus sijoittuu lähitulevaisuuteen, Suomeen ja maailmalle, Grönlannin mannerjäätikölle ja Intian valtameren alueelle. Venäläinen tutkija Sergej yrittää yhdessä intialaisen tutkijayhteisön ja kollegansa Amritan kanssa selvittää Cambaynlahdesta meren alta löytyvän vajonneen kaupungin arvoitusta. Samaan aikaan suomalainen Kari Alanen yrittää toisaalla kehittää ratkaisua jäätiköiden sulamisongelmaan. Jäätiköitä tukii myös Grönlannissa tukikohtaansa pitävä tutkimusyksikkö ja sitä johtava filippiiniläissyntyinen tutkijaerakko Susan Cheng. Yllättäen tutkimuslinjat tangeeraavat toisiaan. Tutkijat ymmärtävät, että jäätiköt ovat vaarassa sulaa, minkä seurauksena maapalloa uhkaa kaiken tuhoava tsunamikatastrofi ja vedenpaisumus. Alkaa löytyä vastauksia myös vuosituhansia sitten asetettuihin kysymyksiin.
Mutta vaikka tutkijat osaavat ennustaa jättiaaltojen synnyn, onko enää aikaa estää niiden vyöryä?
”Sarasvatin hiekkaa on ansainnut uuden tulemisensa. Jussi Kaakisen piirrokset kuvittavat järisyttävät tapahtumat niin, että lukijan mielikuvitukselle jää tilaa.” – Anelma Järvenpää-Summanen, Maaseudun Tulevaisuus 12.12.2008
”Sarjakuvan sävyt vaihtelevat taitavasti maanosien ja tunnelmien mukaan. Kuvat luovat mahtavan jännnitteen tekstin kanssa, ja jännittävimmissä kohdissa katse kiitää kuvasta toiseen.” – Sara Anttila / STT 4.2.2009
Risto Isomäki
Risto Isomäki (s. 1961) on kirjailija ja tiedetoimittaja. Myös Isomäen kaunokirjallisia teoksia voi luonnehtia jollain tasolla sekä tiede- että tieteiskirjallisuudeksi. Niissä yhdistyvät tutkimukseen perustuvat tosiasiat science fictionin tulevaisuusnäkyihin. Ekologisen aiheiston käsittelijänä Isomäki on suomalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia nimiä.
Isomäen esikoisteos Kristalliruusu (1991) oli luonnontieteelliseen science fictioniin painottunut seitsemän tieteisnovellin kokoelma. Teoksellaan Isomäki sai Atorox-palkinnon vuonna 1991 parhaasta kotimaisesta science fiction -novellista (”Puu”). Isomäki sai myös European Science Fiction Associationin Most Promising Science Fiction Writer -palkinnon 1994.
Kirja-arvioita
En ole tätä varsinaista romaania lukenut, mutta sitä lukematta voin sanoa tarinan olevan hyvä. Tarinasta ensin. Hahmot tuppasivat alussa olemaan hieman epäselviä, varsinkin nimet menivät sekaisin. Mutta ei se oikeastaan haitannut, ne kyllä selvenivät kun luki eteenpäin. Eniten kiehtoi lopussa selvinnyt "kierto", miten kiehtovaa onkaan kuvitella asioiden kiertävän samaa rataa uudelleen ja uudelleen, aina uusi tuho ja sivilisaation jäänteet kerätään ja luodaan uusi, ehkä parempi kuin edellinen. Piirrosjälki oli hienoa, se kertoi oman osansa ja selvensi mukavasti tekstiä. Pientä miinusta siitä, että tapahtumapaikkojen muutokset olisivat saaneet olla näkyvämpiä, tai sitten kyse oli vain alkuhämmennyksestä. Alussahan tarina oikeastaan pomppii paikasta ja kertojasta toiseen. Ihan hieno sovitus kirjasta sarjakuvaksi. :) Pointti selviää romaania lukemattakin, ja tarina vakuuttaa. Ehkä olisin sarjakuvaversiosta hieman poistanut tieteellistä asiatekstiä ja sentyylisiä pätkiä. Ne eivät kuitenkaan tule niin suuresti esille kuin kirjassa oletan niiden olevan. Tietenkin syy-seuraus -suhteet pitää tulla esille myös sarjakuvassa ja ne asiatekstit ovat juonen kannalta tärkeitä jotta lukija ymmärtää mitä ja miksi näin, mutta kuitenkin... Hieno sarjakuva joka tapauksessa.