Lohikäärmeenkesyttäjät

Kahteen tähteen tässä olisi ollut aineksia kahdella pienellä muutoksella: kunnon kustannustoimittajalla ja kunnollisella suomentajalla. Nyt kirjoittajatyttöä käy sääliksi, kun kukaan heistä joiden olisi kuulunut tehdä periaatteessa hyvän idean eteen töitä ei ole tehnyt sitä - ei edes sanonut että odota muutama vuosi ja kirjoita sitten uusiksi. Viitisentoista sivua pelin sääntöjä ja taustatietoa, tasan 120 sivua kertomusta, joka olisi vaatinut kaksinkertaisen määrän sivuja ja lukuisien aukkojen aukikirjoittamista. Tässä ei olisi ollut aineksia kunnianhimoiseen kirjalliseen teokseen, mutta hyvään nuorten viihdefantasiaan tuoreehkolla idealla kyllä. Silloin kertomuksessa ei saisi kuitenkaan olla useita loogisia ristiriitoja, näin monia aukkoja juonenkulussa ja sekavaa tyyliä. Hyvä osoitus siitä että suomalainen kustannusmaailma toimii paremmin tältä osin kuin muualla: sekä Viivi Hyvosen että Else Lassilan esikoisteokset ovat rutkasti tätä tai tämän sisarteoksia parempia.

Kirja on kiinnostava ja mukaansatempaava, mutta juoni on osittain aika epäjohdonmukainen ja hyppelevä. Vaikka Emmalla on ollut huimia ideoita, totetutus on paikoittain kömpelöä. Henkilöt eivät tunnu olevan aivan mustavalkoisia, mutta heidän taustansa jää kovin heiveröiseksi. Maree ja hänen ystävänsä ovat kuin irrallaan kertomuksesta, joka on itsekin aika heikolla alustalla. Kirja on nopeasti luettava ja viihdyttävä, mutta kirjailijan kokemattomuus näkyi harmittavan usein. Kirjasta ei saa paljoa irti, mutta mukavaksi alkuruuaksi se kelpoo erinomaisesti. Kirja loppuu sen verran kutkuttavasti, että jatkokin täytyy lukea. :)