Aikamyrsky

Ei erityisen hyvä kirja. Tätä kirjaa tulee tuskin koskaan luettua toista kertaa. Kirja on kirjoitettu hieman suurpiirteisesti.

'Aikamyrskystä' minulla ei ollut mitään ennakkoluuloja ja kirjan alku vaikutti mielenkiintoiselta. Mutta Silverin ja Rokabyen Lontoon matkan jälkeen ja Darkwaterin talosta pakenemisen jälkeen tarina muuttui minusta yhä huonompaan suuntaan. Juoni hajosi sekalaiseksi joukoksi erilaisia tapahtumia ja yksityiskohtia, ja kirjan loputtua jäi sellainen olo, että mitäköhän nyt oikein luin. Kirjassa ei paljolti selitetty muuta kuin Silveriä ja Ajanottajaa, mutta näitäkään ei oikein selitetty. Enemmistö tarinasta roikkui tavallaan tyhjän päällä. Kirja oli omituinen ja aivoja rassaava lukukokemus, sillä fysiikkaa vähän tuntevana mieleni pisti aina vastaan kirjailijan esittämiä ideoita. Kirjan parhaiksi hahmoiksi kohosivat Häntyri-kani, varsinainen Kanien Kuningas ja Rokabye täti. Muuten 'Aikamyrsky' ei ollut mikään mieltä ylentävä lukukokemus. Suosittelen luettavaksi, jotta näkee mitä liian reikäinen juoni voi aikaan saada. Arvosana: 6-.

Näin aluksi plussaa kirjan kannesta. Kerrankin oikein raikas ja hieno, vaikkei tämä juuri kuvannutkaan kirjan tapahtumia. En kuvitellutkaan antavani kuin kolme tähteä. Alku antoi aika tylsän vaikutelman. Tapahtumat saattoivat tapahtua välillä parilla lauseella vaikka kyseessä olisi merkittäväkin tapahtuma kirjan tapahtumien kannalta, ja välillä tapahtumat etenivät madellen ja käyttäen sivukaupalla kerrontaa jostain turhanpäiväisestä. Henkilöitäkin tuli alkuun kuin vettä juoksuttamalla, niistä ei tahtonut pysyä laskuissa eikä heitä esitelty ajoissa. Pelkäsin jatkuvasti missanneeni jotain olennaista. Kirjan yhä jatkuessa venyttäen asiaa alkoi tuntua, että kirjailija kuvitteli lukijan olevan yhtä ääliö kuin kirjan päähenkilökin, Silver. Lyödäänkö vetoa että harva 11-vuotias on tuollainen tollo? Juonikin vaikutti aika tohjolta ja oudolta. Puolivälin jälkeen käsitykseni muuttui. Kirjailija oli ehnyt muutaman nokkelan oivalluksen juonessa, vaikka idea onkin aina perinteinen. Loppua kohti kirja kuitenkin silpoi perinteisen käsityksen sopivan pieniksi paloiksi. Ei tämä silti mikään mestariteos ollut. Se mistä tuo lisätähti tuli, on mikäpä muukaan kuin - rakkaus. Aina se ei sovi kirjan kuvioihin, eikä aivan tässäkään, mutta se esiintyi niin kauniisti, että hymyilytti. Myös se että Silver aikuistui, paransi kirjaa huomattavasti. Henkilöiden kuvaukseen ei hirveästi oltu tärvelty aikaa, mutta ne olivat onnistuneita. Rokabyessä ja Abel Darkwaterissa ja hieman Masonissakin kirjailija sortui ylilyönteihin, mutta Rokabye ja Abel olivat juuri niin vastenmielisiä kuin heidän kuuluikin olla. Alunoperin ajattelin että kirja on hyvin omaperäinen, mutta sitten muistin, että aikahan on aika käsitelty aihe. Ja hankala. Mutta johan Momo tutustutti siihen. Aihetta oli käsitelty hyvin, ja antoi pohdittavaa. On siis hankala sanoa onko tämä nyt pienemmille vai vanhemmille lukijoille. Pienemmät eivät ymmärtäisi kirjassa käsiteltyjä laajoja asioita, kuten rakkautta ja aikaa. Kirjassa myös kritisoitiin selvästi joitain asioita, kun uskonnostakin puhuttiin niin rehevällä kielenkäytöllä. Juonesta en sano kuin sen melkoisen yksinkertaisuuden. Tai ei ehkä sittenkään; se vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa tämä on eräänlainen taideteos jossa laaja juoni on latistettu. Kirjassa oli kivoja yksityiskohtia kuten heittilöt ja "bensiiniponit". Tämä on siis hankala krija, kuten voitte päätellä. Yksi paha miinus on, ettei kirja mielestäni selittänyt lainkaan niitä aikamyrskyjä. Kirjassa esitettiin pelkkiä aavistuksia niistä, ja äikänopettajani avulla tiedän, ettei se ole oikein. Ilmeisesti päätelmät piti miettiä itse - siis ilmeisesti ne johtuivat joko siitä että Ajanottaja oli hukassa tai siitä että aika rakoili tai siitä, että Regalia Manson oli järjestänyt asian. Vaikea sanoa. Tämä on mielenkiintoinen ja vaikea kirja, joka vaatii lapsenmielisyyttä ja pohdiskelua. Toivon että teiltä kaikilta löytyy sitä. :)