Salonkien aaveet: Varhainen kauhuromantiikka Suomen kirjallisuudessa

Nidottu.

Kaikki tuntevat kauhukirjallisuuden kuvastoa, synkkiä linnoja ja vertahyytäviä rikoksia. Miten alan kotimainen tuotanto alkoi Suomessa? Kysymys vie 1840-luvulle ja seuraavan vuosikymmenen alkuun, jolloin Zachris Topelius, Fredrik Berndtson ja Axel Ingelius viihdyttivät kauhutarinoillaan maamme kirjallista yleisöä.

Salonkien aaveet nostaa esiin Suomen varhaisimman kauhuromantiikan aiheistot ja henkilöhahmot ja kartoittaa kauhunovellien ja -romaanien asemaa tuon ajan kirjallisessa elämässä ja aatemaailmassa. Lisäksi se etsii kauhukirjallisuuden yhteyksiä säätyläistön ja laajempienkin kansankerrosten tarinointiperinteisiin. Oman aiheensa muodostavat outoja tapauksia kuvanneet kertomukset.

Kulttuurihistorioitsija Jukka Sarjalan tutkimus tarjoaa tutusta poikkeavan näkökulman 1840-luvun Suomen suuriruhtinaskuntaan, orastavien kansallisten pyrintöjen ja poliittisten olojen taakse.