'Katmandun Kobrakuningas' jatkaa syvenevää ja synkkenevää linjaa 'Lampun lapsissa'. Intialainen käärmekultti on herännyt taas henkiin ja hamuaa dzinnien viisaudenhampaita saadakseen alistettua nämä valtaansa. Kuka on tämän takana ja miksi hän jahtaa Dybbukin varastamaa varsin arvotonta maalausta Britannian aikaisesta Intiasta? Dybbuk pyytää Johnin ja Philippan apuun, jotka kyseenalaisen enkelin avulla livahtavat äitinsä vartioivien silmien alta. Tuttuun tapaan alkaa huima seikkailu pitkin planeettaa, New Yorkista Lontooseen ja edelleen Nepalin kautta Intiaan. Tällä kertaa lapset seikkailevat jo omillaan, kun eno Nimrod ja herra Rakshahas ovat kadonneet. Mukana kulkee tuttu brittiläinen hovimestari Vaikero.
Tunnelma synkkeni tässä kirjassa, seikkailut eivät enää ole niin helppoja tai hyvän voitto niin selvä. Kaksoset tietysti selviävät, mutta joutuvat maksamaan tottelemattomuudestaan. John ja Philippa ovat nyt taas yhtä ärsyttävän persoonattomia, 'Babylonin Sinisessä Dzinnissä' heille sentään kasvoi enemmän persoonallisuutta, varsinkin Philippalle. Nyt ilmeisesti heidän yhdessä olonsa uhkaa lätistää heidän persoonansa tyhjiksi. Dybbukin henkilö syvenee ja hänen henkilökohtainen tragediansa tuo uusia syvyyksiä tarinaan.
Kerr irvailee hauskasti Intian stereotypioille, turisteille jotka etsivät henkistä valaistumista, huijari-guruille ja puhelinneuvontapalveluille, jotka eivät koskaan toimi.
'Katmandun Kobrakuningas' on mukavaa ajanviete lukemista, ei huonoa, mutta ei minusta mitenkään erikoisen mestarillistakaan. Nopealukuinen kirja, joka jättää mukavan mielen.
Suosittelen kuitenkin lukemaan 'Lampun lapsien' aiemmat osat ensin, jotta kaikki aspektit avautuisivat.
Arvosana: 7+.