Serren metsissä
Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Natasha Vilokkinen. Kannen kuva: Kinuko Y. Craft. Sidottu, kansipaperi.
Mythopoeic-palkintoehdokas 2004.
Ronan, Serren nuori prinssi, lähtee sotaan etsimään kuolemaa – vaimonsa ja lapsensa menettäneenä hän ei näe mitään syytä elää. Epäonnekseen hän talloo ratsullaan noidan valkoisen kanan kuoliaaksi ja saa päälleen kurjaakin kurjemman kirouksen.
Kun vielä kuningas ilmoittaa aikeestaan naittaa Ronan vastoin tämän tahtoa, mies vaipuu epätoivoon. Synkimpänä hetkenään hän kuitenkin näkee tulilinnun, jonka kutsua hän seuraa yhä syvemmälle lumottuun metsään – ja eksyy, niin kuin joskus on eksyttävä löytääkseen perille.
Patricia A. McKillip on palkittu amerikkalainen kirjailija ja nykyfantasian kärkinimiä. McKillipiä on kiitetty ertyisesti omaperäisestä, lyyrisen kauniista kielestä. Häneltä on aiemmin suomennettu romaanit Unohdettu Ombria ja Basiliskin laulu, joista jälkimmäinen oli ehdolla Tähtifantasia-palkinnon saajaksi.
“Piinaavan kaunis tarina.” – Booklist
“Mystinen, aavemainen fantasia rakkauden pakenemisesta ja haparoivasta matkasta kohti rakkautta – taidokkaasti kerrottu aikuisten satu.” – Publishers Weekly
Patricia A. McKillip
Yhdysvaltalainen Patricia Anne McKillip (1948–2022) syntyi karkauspäivänä Salemissa Oregonissa yhtenä perheen neljästä lapsesta. McKillipin isä oli ilmavoimien upseeri ja hän otti perheensä mukaan komennukselle Englantiin ja Saksaan. Uudet maisemat, kielet ja yhteiskunnat innoittivat nuoren McKillipin mielikuvitusta. Hän kynäili oman sadun ensi kertaa asuessaan 300 vuotta vanhassa talossa Englannissa ja katsellessaan ikkunasta keskiaikaista hautausmaata. Siitä lähtien hän jatkoi kirjoittamista – lukuun ottamatta lyhyttä ajanjaksoa, jona hän aikoi konserttipianistiksi.
Muita teoksia kirjailijalta Patricia A. McKillip
Kirja-arvioita
Aluksi kirja tuntui poukkoilevan hajanaisesti eteenpäin, mutta ensimmäisen luvun jälkeen sain kiinni sen unenomaisesta, virtailevasta kerrontatavasta, joka miellyttävästi jättää paljon lukijan oman mielikuvituksen varaan. Tarina on kaunis, lumoava ja McKillipin tapaan pursuaa värikylläistä ja esteettistä kuvailua, joka lähentelee proosallista lyriikkaa. Kaikki kietoutuu kaikkeen ja taikuus kutoutuu tarinoista, unista ja toiveista. Kerrassaan loistava fantasiateos, joka osoittaa uusia mahdollisuuksia tälle genrelle. Ainoastaan kolarointi venäläisen kansanperinteen kanssa, josta tarina ammentaa, välistä sotki lukemistani, jouduin pysähtymään miettimään mikä oli venäläistä folkloristiikkaa ja mikä McKillipin omaa luomusta. Venäjän kansanperinne näkyy tarinan pohjalla, ihmissyöjänoita joka asuu jaloilla kulkevassa talossa on ilmiselvästi Baba Yagan variantti ja Ronanin ja kuningas Feruksen suhde heijastelee Iivana IV Julman ja Pietari I Suuren suhteita omiin poikiinsa. Dacian sotkin aluksi Rooman valtakunnan aikaiseen Daakian valtakuntaan, mutta tarkempi lukeminen osoitti luuloni vääräksi. Serren metsissä on jälleen yksi helmi McKillipiltä ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos. Unenomaisuuden ja virtaavaisuuden ei pidä antaa säikäyttää pois. Arvosana: 10
Serren metsissä oli alun lievän haparoinnin jälkeen mitä miellyttävintä luettavaa: juoni, kieli ja Serren ihmeellinen maailma imaisevat väkisinkin mukaansa. Vaikka tarina sisältääkin prinssejä, prinsessoita, noitia ja monia muita sadun konventioita, ei se suinkaan mikään lastensatu ole. Kirja on kauneutensa, jännittävyytensä ja joskus myös jopa ahdistavuutensa ansiosta oikein viihdyttävää luettavaa varttuneemmallekin lukijalle. Lopun sekava, kovin tarkkuutta vaativa juoni latistaa tiivistynyttä tunnelmaa hieman, muttei toki pilaa muuten aivan mahtavaa lukukokemusta. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja helposti samaistuttavia. Suomentajaa on kyllä myöskin pakko samalla ylistää mahtavasta työstä. Arvosana olkoon siis 10-.