Meren alku
Päällys: Sami Saramäki. Sidottu.
Sen mitä tuulet eivät näe, meri kuulee, ja se myös kertoo sen kenelle haluaa.
Kaikkien merten kapteeni Geret seilaa unohduksen aalloilla ja kärsii unista, jotka eivät ole hänen omiaan. Vaikka Tarquelin tuhoisa tuulitorni lepää tuhansina palasina ympäri valtakuntaa, joku kehrää kokoon myrskyä Sabahanin sateettomassa kaupungissa. Ikiaikainen lupaus velvoittaa Geretiä valvomaan villejä tuulenhaltioita. Mutta kuten pärskeiden ahavoittama purjealus Lokki, myös sen kapteeni on vanha ja sydäntä vailla.
Kadotetulta rannalta laivaan nousee karkotettu Duan, joka herättää eloon menneisyyden, jota Geret ei halua muistaa. Onko mykkä omatunto pahempi kuin valheita huutava suu? Ja missä kulkee rohkeuden, luovuttamisen ja typeryyden raja – mihin saakka siitä kannattaa pidellä kiinni? Vastauksien etsintä johdattaa kapteenin perimmäisten totuuksien äärelle, kohti viimeistä satamaa, jossa laivat syntyvät ja kuolevat ja jossa jokainen saa uuden mahdollisuuden olla vapaa.
Meren alku on lyyrisen unenomainen fantasiaromaani, joka kertoo puhuttelevan tarinan ajan kulumisesta ja luopumisen vaikeudesta sekä varjoista, joiden jättämiä jälkiä vuodet eivät peitä. Kirja on itsenäinen jatko-osa esikoisromaanille Viides tuuli, joka sai Tiiliskivi- ja Kuvastaja-palkinnon vuonna 2008.
Päivi Honkapää
Päivi Honkapää on syntynyt Hartolassa vuonna 1971. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan englantilainen filologia. Hän työskentelee englanninkielen opettajana.
Lukemisen ja kävelemisen lisäksi Honkapää harrastaa rock-musiikin suurkuluttamista. ”Kirjoittaminen ei sovellu harrastukseksi. Siinä tulee pää kipeäksi.” Hän rakastaa tarinoiden kertomista, tuntee vastenmielisyyttä yksityiskohtaisia suunnitelmia kohtaan, eikä ole eläessään astunut purjeveneeseen tai tiirikoinut lukkoja.
Päivi Honkapää voitti Tampereen yliopiston kirjallisuudenopiskelijoiden myöntämän Tiiliskivi-palkinnon vuonna 2007 esikoiskirjallaan Viides tuuli. Raadin perustelut olivat seuraavat: ”Nuoren naisen kasvutarina kuvaa matkalla oloa ja perille löytämisen vaikeutta fantasian perinteitä kunnioittaen. Se ei kuitenkaan pitäydy kliseisiin vaan luo jotakin uutta. Teoksen kieli on aforistista, runollista ja selkeää. Kieli johdattaa lukijan maailmaan, joka on koskettava ja todentuntuinen.”
Viides tuuli
Trilogialla ei ole virallista nimeä.
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Kirja-arvioita
Kirja oli lumoava, lyyrisen unen kaltainen ja mielenkiintoisesti toteutettu ajatus alusta loppuun. Rakastin kirjaa, vaikkakin joitakin kohtia oli hieman hankala ymmärtää. Ja oli myös kohtia, joita en ymmärtänyt alkuunkaan – lieko johtunut vain minusta, en tiedä. Mutta siitäkin huolimatta, että Honkapään jotkin kuvaukset olivat hieman sekavia, juoni oli hyvä ja mukaansatempaava, joskaan ei niin hyvä kuin edeltäjänsä. Täydet pisteet tästä kuitenkin tuli, koska sekavia kohtia ei ollut paria, kolmea enempää.
Veti aika sanattomaksi. Kirja oli todellakin unen omainen, ja siitä on todella vaikea päästä irti. Kesken ei voi lopettaa, ja sen loputtua, tuntuu että jää vain tyhjää. Pidin erityisesti kahdesta viimeisestä sivusta, todellakin kirja on nimensä arvoinen ja kertoo upeasti Geretin ja Mustan lokin tarinan. Vaikka minua hiukan harmittaakin se, millainen Sawana on tässä kirjassa, niin ilman sitä juttu ei toimisi. Myös Jarrenin kohtalo jää hiukan avoimeksi, vaikkei häntä koko kirjassa varsinaisesti esiinny varjoa kummenpana. Oma mielipiteeni tosin on etei Duanin tappama mies ollut Jarren. Upea kirja. Nämä kaksi kirjaa ovat lähes täydellinen kokonaisuus, ja tähän olisi todella hienoa lopettaa, ja silti odotan seuraavaa kirjaa...