Kuolemattomien kaarti
Alkuteos ilmestynyt 2004. Suomentanut Hannu Tervaharju. Nidottu.
Toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (esikoisromaanit) 2005, Tähtifantasia-palkintoehdokas 2011.
PALKITTU ESIKOINEN MAAILMOJEN SODASTA
Kolme ihmisen kaltaista rotua elää keskiaikaisessa maailmassa, jota hallitsee kuolematon keisari joukkoineen. Heidän elämäänsä on jo vuosisatoja terrorisoinut hirviömäisten hyönteisten armeija. Keisarin viestinviejä Jant keksii keinon pääsä askeleen lähemmäs rauhaa, mutta joukkoja rasittavat suuret sisäiset ristiriidat ja ilmassa leijuu sisällissodan uhka. Onko tälle maailmalle kaikki liian myöhäistä?
Kuolemattomien kaarti on Steph Swainstonin (s. 1974) palkittu esikoisteos. Kirja aloittaa kolmiosaisen sarjan, jota on kehuttu omaperäisyydestään ja suurista teemoistaan.
"Swainston on tullut jäädäkseen ja hyvä niin. Täällä turhuuden turuilla ei neroja ole koskaan liikaa." – Tähtivaeltaja
"Tutkielma syyllisyydestä, valtapeleistä ja riippuvuuksista. Yksi omituisimmista ja parhaista fantasiakirjoista vuosiin." – Guardian
”Omaperäinen, lajityyppejä sekoittava romaani, joka ei kaihda raadollisuutta.” – Tähtifantasia-palkintoraati
Steph Swainston
Steph Swainston on syntynyt 1974 Bradfordissa Yorkshiressa. Hänen esikoisromaaninsa Kuolemattomien kaarti ilmestyi 2004. Teos sai William L. Crawford -palkinnon parhaasta esikoisfantasiasta ja Swainston oli ehdokkaana parhaan uuden kirjailijan John W. Campbell -palkinnon saajaksi. Teoksen suomennos oli Tähtifantasia-palkinnon ehdokkaana ja sarjan kolmas osa sai palkinnon 2013.
Swainston opiskeli Cambridgen ja Walesin yliopistoissa ja valmistui arkeologiksi. Hän työskenteli arkeologisilla kaivauksilla, kirjakaupoissa, lääkeyhtiössä, avustajana eläinlääkärin laboratoriossa, kanavavahtina, pyroteknikkona ja Britannian puolustusministeriön tutkijana. Swainston on Asperger-henkilö. Hän harrastaa neurologiaa ja lenkkeilyä ja pitää eläinten tarkkailemisesta, erityisesti lintujen. Swainston vieraili Suomessa Åconissa 2009.
Nelimaa-trilogia
Sarjalle ei ole virallista suomenkielistä nimeä.
Kaksi Nelimaa-romaania jätettiin suomentamatta. Above the Snowline (2010) on johdanto-osa, joka kertoo tapahtumista ennen sarjan ensimmäistä kirjaa. Fair Rebel (2016) taas on jatkoa trilogialle.
Lisäksi vuonna 2018 ilmestyi Nelimaa-novellikokoelma Turning Point.
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Kirja-arvioita
Ensimmäisen kerran kun näin kirjan kiinnostuin mielikuvituksellisesta kannesta. Kuvittaja onkin mielestäni onnistunut hyvin herättämään mielen kiinnon ulkoasulla, päinvastoin kuin kirjan takakansi, joka antaa mielestäni väärän kuvan kirjasta. Kirjan olennot, varsinkin turilaat, aluksi laittoi niskakarvat pystyyn omituisuudellaan, ja siitä syystä meni hiukan aikaa ennen kuin lämpenin kirjalle - totta puhuen meinasin jättää kirjan aluksi kesken. Kirjan henkilöt on mielestäni hyvin toteutettu ja jonkinlaista syvyyttä saatu heihin. He eivät ole mitenkään "täydellisiä" ilman huonoja puolia olevia puoljumaluuksia, muttei sitten kuitenkaan edusta toista ääripäätä, kuten joidenkin kirjojen epärealistisen "realistiset" henkilöt täynnä inhottavia piirteitä, ilman mitään "hyviä piirteitä". Kirjailija on siis onnistunut kohtalaisen hyvin henkilöiden tekemisessä tasapainotellessa näiden kahden pään välillä. Tarina oli tavallisuudesta poikkeava - hyvä, että jotakin uudenlaista fantasiakirjallisuuden saralle on tullut. Ei ollut perus hyvä vs. paha asetelma (vaikka pidänkin itse sellaisista, ei niissä mitään vikaa ole). Maailmojen välinen "pomppiminen" hiukan aluksi kylmäsi minua, sillä maailmojen välinen siirtyminen on aika kulunut idea, mutta se oli toteutettu hyvin ja omaperäisellä tavalla. Eniten tässä kirjassa minua häiritsi se, että kirjan takana sanotaan maailman olevan keskiaikainen, kuten se suuurimmalta osalta onkin. Kuitenkin siellä vilisevät sellaiset sanat, kuten farkku, t-paita, purukumi, sanomalehti jne. Ymmärrän kyllä, että sen ei tarvitse olla tämän maailman keskiaikaa vastaava aikakausi, täyttääkseen keskiajan määritelmän siellä maailmassa. Äsken mainitsemani epäjohdonmukaisuuden takia annan kirjalle arvosanaksi 4 1/3 tähteä, muuten olisi kirja ollut jopa viiden tähden arvoinen.
Alkuun kirjan maailma ja oudot asukkaat vaativat hieman totuttelua, mutta melko pian maailmaan tottui ja sen hyväksyi mukisematta. Rinnakkaismaailma Siirros oli kuin painajaisuni, mutta sanoisinko… mielenkiintoinen paikka. Taistelukuvaukset turilaita vastaan olivat myös aika mehukkaita. Muutenkin kirjassa oli sellaista kevyttä huumoria, josta pidin, ja juonikaan ei ollut pöllömpi.
Kirjan ensimmäisillä sivuilla päähenkilö Jant hyppää jyrkänteeltä ja liitelee alas, heti tästä asti olin koukussa kirjaan, Mikä lentää millä miten?. Swaiston on luonut hienon maailman erilaisine "ihmis" rotuineen ja päähenkilö mielenkiintoinen risteytys omaperäisine ominaisuuksineen. Taistelukohtaukset olivat myös miellyttävän todellisen tuntuisia. Kuolemattomatkaan eivät olleet täysin ilmiömäisiä kaiken pelastajia vaan joukkoa lakosi niin ihanan häijyjen turilaiden edessä.