Valontuoja
Alkuteos ilmestynyt 2007. Suomentanut Eeva Koskimies. Nidottu.
Rhiannon synnyttää tyttären Morriganin ja juuri ennen menehtymistään synnytykseen tekee sovinnon paholaisen Pryderin kanssa.
Morrigan kasvaa Shannonin isovanhempien kanssa Oklahomassa. Hän tuntee olevansa erilainen kuin muut teini-ikäiset ystävänsä ja hänen isovanhempansa kertovat hänelle ihmeellisiä asioita hengistä ja jumalista.
Juuri kun Morriganin pitäisi aloittaa opinnot yliopistossa, hän saa tietää, että hänen äitinsä ei olekaan Shannon vaan tämän kaksoisolento Rhiannon.
Liuskekiviluolassa Morrigan kuulee kivien puhuvan hänelle ja hän löytää itsestään yliluonnollisia kykyjä. Kivien avulla hän siirtyy Partholoniin, jossa pahan valta yrittää vielä saada sijaansa. Onnistuuko Morrigan taltuttamaan pahan ja kuka on seuraava ylipapitar?
Käyttäjät lukeneet myös
P. C. Cast
Phyllis Christine Cast (s. 1960) on yhdysvaltalainen romantiikka- ja fantasiakirjailija. Hän on syntynyt Watsekassa Illinoisin osavaltiossa. Cast asuu Tulsassa Oklahomassa, jossa hän on työskennellyt äidinkielenopettajana.
P. C. Cast tunnetaan erityisesti yhdessä tyttärensä Kristin Castin kanssa kirjoittamastaan Yön talo -sarjasta. He alkoivat kirjoittaa sarjaa vuonna 2005 ja sarjan ensimmäinen teos Merkitty ilmestyi vuonna 2007. Castien kirjat menestyivät Stephenie Meyerin teosten nostettua vampyyriaiheiset kirjat suosioon. Castin mukaan hän alkoi kirjoittaa sarjaa hänen agenttinsa ehdotettua aihetta. Teokset sijoittuvat vaihtoehtoiseen versioon Tulsasta, jossa asuu sekä ihmisiä että vampyyreja. P. C. Castin kirjoja on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta.
Partholon
"Partholon"-sarja:
- Elphamen valinta (2004)
- Brighidin matka (2005)
Englanniksi nimillä "Divine" tai "Partholon Series" tunnettu, myöhemmin ilmestynyt trilogia:
- Jumalattaren valittu (2006)
- Valittujen taisto (2006)
- Valontuoja (2007)
Partholon sisältää 3 kirjaa, sekä 2 sarjaa täydentävää teosta — sarja on kokonaan valmis.
Pääsarja Nocturne
Kirja-arviot ja kommentit
Valontuoja on hyvä kirja, vaikka tässä osassa päähenkilönä onkin Rhiannonin tytär Morrigan. Juoni on vähän huonompi, kuin kahdessa ekassa osassa, mutta onneksi toteutus toimii. Morrigan oli aluksi mielestäni hyvä tyyppi, ja häneen pystyin samaistumaan paljon paremmin kuin Shannoniin. Mutta aika pian hänestä muotoutui rasittava ja typerä tyttö, joka sai kiristelemään hampaita. Myös tässä osassa on rakkaustarina, mutta se jätti minut todella kylmäksi. En välittänyt yhtään heidän "rakkaudestaan", osittain siksi, että sekin leimahti liekkeihin hetkessä, mutta myös siksi, että kumpikin osapuolista ei merkinnyt minulle mitään.
Jäi jotenkin kuivaksi, onneksi sentään loppu oli jotenkuten siedettävä. Kyllä sen loppuun luki, en kyllä toiste jaksa lukee =/