Kadotettu kuningas oli myönteinen yllätys, se toimi hyvin "aivot nollalle" -viihteenä. On pitkä aika siitä, kun olen viimeksi lukenut Margaret Weisilta näin onnistuneen teoksen. Vuonna 2005 suomennettu Akhranin profeetta pääsi ehkä samoille tasoille, vaikka taisin pitää Kadotetusta kuninkaasta enemmän kuin yhdestäkään Profeetan ruusu -trilogian osasta.
Tähtien sotaa kirjassa kopioitiin surutta, mutta myös George Lucas otti monet ideansa muualta. Suojelijoiden tähden avausosaa voi moittia hyvin avoimesta lopetuksesta. Pituuttakin saattoi olla liikaa, saman tarinan olisi pystynyt kertomaan vähän tiiviimmin.
Kirjan perusteella Weis on kotonaan science fictionin parissa. Kadotettua kuningasta lukiessa huomasi, miten paljon kirjailija on taantunut vuosien kuluessa. 1990-luvulla hän pystyi vielä luomaan kiinnostavia hahmoja ja ihmissuhteita, ero uudempaan tuotantoon on merkittävä. Äskettäin petyin kovasti Lohikäärmelaivojen toiseen osaan ja päätin jättää sarjan kesken.
