Hmm..mitäköhän tästä nyt taas sanoisi? Olen lukenut joskus nuorenpana Robertsin kirjoja paljoan, mutta nyt myöhemmin kun ajattelee, niin eiväthän ne ihan niin hyviä ollutkaan. Kirjoissa tuppaa olemaan aina samanlaisia henkilöitä ja juonia. Tai no, hömppäähän se on. Kirja oli ihan ok tylsäksi kesälomapäiväksi.
Alkuteos ilmestynyt 1992. Suomentanut Päivi Paju. Nidottu.
Jos pelkoa et omaa, voit saada jotain somaa…
Maassa oli merkki kohdassa, jossa Noitapuu oli seissyt. Montereyn ja Carmelin asukkaat arvostivat luontoa. Turistit tulivat usein lukemaan merkin sanoja tai vain seisoivat ja katselivat veistoksellisia vanhoja puita, kallioista rantaviivaa ja auringossa paistattelevia kirjohylkeitä.
Paikalliset, jotka olivat itse nähneet puun ja jotka muistivat päivän, jona se oli kaatunut, mainitsivat usein, että Morgana Donovan oli syntynyt sinä yönä.
Toiset sanoivat, että se oli merkki, toiset kohauttivat olkapäitään ja pitivät sitä sattumana. Monet vain ihmettelivät. Mutta kukaan ei kiistänyt sitä, että tuskin kivenheiton päässä maineikkaasta puusta syntynyt, itseään noidaksi kutsuva nainen antoi paikalle erinomaista lisäväriä.
Käsikirjoittaja Nash Kirklandin mielestä tapahtuma oli huvittava mutta käyttökelpoinen vetonaula elokuvateollisuudessa. Hän lähtee mielessään naureskellen tutkimaan tarinan taustoja, mutta huomaa pian ottaneensa askeleen kohti jotain järjellä selittämätöntä…
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Noitakronikat
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
2 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
"...Käsikirjoittaja Nash Kirklandin mielestä tapahtuma oli huvittava, mutta käyttökelpoinen vetonaula elokuvateollisuudessa" (Yllä olevasta kuvauksesta)
Tosiaan... Vähän samalla tavalla asiat olivat tämän kirjan kanssa.
Kirja on pöhköä hömppää, jonka Nora Roberts on kirjoittanut omalla maineellaan ratsastaen ja jonka kustantamo (mikäs muukaan kuin Harlequin) on julkaissut vain ja ainoastaan sen käyttökelpoisuuden vuoksi. Anteeksi korjaan: kertakäyttöisyyden vuoksi.
Totta kai, kyse on nyt Harlequin-kirjallisuudesta, mutta silti siltä voisi vaatia edes jonkinlaista panostusta.
Lukiessa ei oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa (siis ei nasevan huumorin taikka koskettavan tarinan takia). "Romantiikaksi" kutsuttu siirappinen kökköys toi makeimmat naurut kesämökkinsä riippumatossa. Johtuneekohan sokeroitujen sivujen yliannostuksesta?
Tätä kirjaa voi ainoastaan suositella "välipalan välipalaksi", sillä tämä ei nouse edes Harlequin-kirjallisuuden nostamiin tavoitteisiin, jotka lukija voi yhdenkäden sormilla laskea.
Risingshadow
