Alkuteos ilmestynyt 1981. Suomentanut Tero Valkonen. Kannen suunnittelu: Tuomo Parikka.
1. painos 2013. Sidottu. 2. painos 2014. Nidottu.
Nebula-palkinto 1981, Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) 1982. World Fantasy -palkintoehdokas 1982, Hugo-palkintoehdokas 1982, Mythopoeic-palkintoehdokas 1982. Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50 -listalle 2000 (koko sarja).
Severian, kiduttajien killan oppipoika, karkotettiin killasta hänen osoitettuaan myötätuntoa uhrilleen. Nyt hän jatkaa miekkansa Terminus Estin turvin matkaansa kohti kaukaista Traakiaa, missä hänen on määrä työskennellä pyövelinä. Matkalla hän joutuu harjoittamaan ammattiaan ja kohtaa niin ihmisapinoita, ritareita, ystäviä kuin vihollisiakin. Kuolevan auringon alla unenomainen kauneus yhdistyy vaikuttaviin painajaisnäkyihin ja Severianin mukanaan kantama harvinaislaatuinen jalokivi kykenee loistamaan kuin ennustettu uusi aurinko.
Sovinnontekijän kynsi on Gene Wolfen Uuden auringon kirja -sarjan toinen osa. Sarjan ensimmäinen osa Kiduttajan varjo voitti Suomessa Tähtivaeltaja-palkinnon. Uuden auringon kirjaa pidetään tieteiskirjallisuuden mestariteoksena ja allegorian, satiirin ja mytologian aarreaittana.
”Yksi kaikkien aikojen hienoimmista tieteisfantasioista.” – George R. R. Martin
”Erinomainen... 1900-luvun amerikkalaisen kirjallisuuden merkkiteos.” – New York Times Book Review
”Yksi kaikkien aikojen hienoimmista romaaneista." – Kim Stanley Robinson
Ajattelin, että muistan hyvin n. 1,5 vuotta sitten lukemani Kiduttajan varjon sisällön, joten aloin lukea Sovinnontekijän kynttä ilman kertausta. Ensimmäisen luvun jälkeen tulin siihen tulokseen, että luen sittenkin Kiduttajan varjon uudelleen ja se kannatti – olin kuitenkin unohtanut siitä aika paljon yksityiskohtia.
Koska luin nyt kummatkin osat peräkkäin, ei voinut olla huomaamatta kerronnan tai suomennosten eroa. Kiduttajan varjon suomennoksen kieli ja luettavuus oli jotain todella hienoa kummallakin lukukerralla. Sovinnontekijän kynsi tai sen suomennos taas ei lähtenyt niin sujuvasti rullaamaan, mutta ilmaisuun kuitenkin tottui tarinan edetessä.
Pidän tarinan kerronnan tekniikasta todellakin – selittämätön saa selityksensä myöhemmin. Sillä välin kun asia selviää voi itse miettiä, mitä kyseisellä asialla tarkoitetaan. Kiduttajan varjosta kaivertamaan jääneistä omituisuuksista sai selityksensä Sovinnontekijän kynnessä kokonaan tai osittain, mutta jokunen asia jäi minulle vielä kysymysmerkiksi. Sovinnontekijän kynnessä uusia kysymyksiä ilmaantui enemmän kuin niitä selvisi ja tarina alkaa käydä enemmän ja enemmän kummalliseksi. Luotan kuitenkin siihen, että tulevissa osissa asiat selviävät.
Sovinnontekijän kynnessä oli pari jaksoa, joiden aikana ajatukset harhailivat ja en jaksanut keskittyä. Toinen oli ruskeasta kirjasta luettu tarina ja toinen oli näytelmä. Toivottavasti ne eivät olleet liiaksi keskeisessä osassa tarinan jatkon kannalta. Toisaalta aion todennäköisesti lukea Sovinnontekijän kynnen uudelleen ennen seuraavan osan suomennosta. Seuraava osa saisi olla jo käden ulottuvilla, koska tarinan kerrontatyyli vaatii edellisten osien tarkkaa muistamista. Toivottavasti suomentaminen jatkuu, koska haluan ehdottomasti lukea tämän suomeksi loppuun.
Liktorin miekka on ilmestynyt jo useammankin nettikirjakaupan valikoimaan ja vaikuttaisi siltä, että kirja ilmestyy tammikuun puolessa välin. Suomentaja on sama kuin kakkososassakin. Taitaisi tosiaan olla paikallaan lukea aiemmat osat uusiksi, mutta en ole lainkaan varma riittääkö kärsivällisyys. Näytelmäosuus Sovinnontekijän kynnessä oli aika keskittymistä haastava minullekin.
Liktorin miekka on ilmestynyt jo useammankin nettikirjakaupan valikoimaan ja vaikuttaisi siltä, että kirja ilmestyy tammikuun puolessa välin. Suomentaja on sama kuin kakkososassakin. Taitaisi tosiaan olla paikallaan lukea aiemmat osat uusiksi, mutta en ole lainkaan varma riittääkö kärsivällisyys. Näytelmäosuus Sovinnontekijän kynnessä oli aika keskittymistä haastava minullekin.
Hävettää myöntää, mutta useamman sivun luettuani näytelmäosuutta, katsoin kuin pitkä se oikein on ja tajutessani sen kestävän ikuisuuden, hyppäsin sen yli. Vähän tuntuu etten ole ainoa. Menetinkö jotain oleellista? Liktorin Miekka menee kuitenkin heti ostoon ja lukujonon ensimmäiseksi. Ehkä joudun taistelemaan sen näytelmän ennen päätösosan aloittamista. (Niksipirkka: siirrän kaikki liian hapokkaat kirjat vessaan. Siellä on pakko lukea sitä mihin kädellä ylettää.)
Liktorin Miekka luettu ja pidin siintä todella paljon. Onneksi tällä kertaa ei ollut jotain ihme näytelmää luettavaksi. En pystynyt lukemaan sitä ennen tätä opusta. Viimeistä osaa odotan kieli pitkällä.
Tammikuussa kun julkaistaan Uuden Auringon sarjan päätösosa. Itseäni sarja on koukuttanut vahvasti ja olen uteliaana kyselemässä onko tietoa jatketaanko Wolfen kääntämistä The Book of the Long Sun sarjaan ja pidemmälle?
Vai pitääkö minun ruveta etsimään näitä englanniksi jostakin verkkokauppojen syövereistä?
onko tietoa jatketaanko Wolfen kääntämistä The Book of the Long Sun sarjaan ja pidemmälle?
Ei ole mutta olisin yllättynyt jos jatkettaisiin. Luin ensimmäisen osan suomeksi ja toisen englanniksi. Näiden lukeminen on todella hauskaa ja odotan kolmannen lukemista suurella innolla! Henkilöiden asenteet ja kerronnan kiemuraisuus tekivät vaikutuksen omaleimaisuudellaan.
Sain juuri Sovinnontekijän kynnen luettua. Siinä missä kirjasarjan ensimmäinen osa jätti minut janoamaan jatkoa, Sovinnontekijän kynsi jätti minut vielä Kiduttajan varjoakin hämmentyneemmäksi. Kuten aiemmat arvioijatkin ovat todenneet, Uuden auringon kirja on katkeamaton matkakertomusten sarja, jonka kertoja Severian vaikuttaa oudon epäluotettavalta, vaikka kerskailee täydellisellä muistillaan.
Tarina rönsyilee sinne tänne, eivätkä hahmot itsekään näytä tietävän, mitä pitäisi tehdä. Jo yhden aukemankin aikana he tavan takaa "unohtavat", mitä olivat tekemässä tai mistä keskustelemassa. Kronologinen tarinankerronta katkeaa vähän väliä muisteloihin tai uninäkyihin. Vaikka juoni etenee näennäisen satunnaisiin suuntiin, vähän väliä törmätään "yllättäen" vanhoihin tuttavuuksiin tai jo unohtuneisiin juonen langanpätkiin.
Koin omituiseksi Severianissa myös sen, että hän vähän väliä muistelee tai kaipaa tarinan muita hahmoja, joihin hän on luetun perusteella tutustunut vain melko pintapuolisesti (näitähän riittää: Jonas, Hildegrin, tri Talos, Baldanders ja Jolenta vain muutamia mainitakseni). Sama pätee luottamukseen - Severian vaikuttaa luottavan oudon paljon puolituttuihin. Kaikki tämä tukee sitä oletusta, että kertoja jättää joko tarkoituksellisesti tai muusta mystisestä syystä kertomatta asioita. Ehkä useimmilla hahmoilla on jokin symbolinen merkityksensä, joka avautuu vasta lukiessa kirjasarjaa pidemmälle.
Uuden auringon kirja on niitä ärsyttäviä kirjasarjoja, joiden kaikki merkitykset eivät aukea vielä ensimmäisellä lukukerralla eikä kesken sarjan. Se samanaikaisesti sekä ärsyttää kryptisyydellään että herättää uteliaisuuden ja halun saada selville lisää. Todennäköisesti ja toivottavasti osaan arvostaa näitä kirjoja enemmän luettuani ne kaikki, mutta kuten Severian lopussa toteaa: "Lukijani, ellet tahdo kulkea pitempään kanssani, en syytä sinua. Matka ei ole helppo."
On se ehdottomasti sellainen sarja, joka tuntuu paremmalta sen luettua kuin sitä lukiessa, etenkin keskimmäisten sekavampien osien kohdalla. Itse olen kyllä myös sitä mieltä että Wolfe ei ylipäänsä ole erityisen hyvä kirjoittamaan. Scifikirjailijoiden ammattitaudin kärsijä siis. Ideat ovat siis usein parempia kuin toteutus ja kaikki sekavuus ei ole niin merkityksellistä kuin ehkä haluaisi uskoa/toivoa.
Luin Liktorin miekan toistamiseen muistinvirkistykseksi ennen Autarkin linnoitusta. Liktorin miekka on selkeämpi kuin Sovinnontekijän kynsi ja tapahtumarikkaampi kuin Kiduttajan varjo. Toisella lukukerralla kirja oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin ensimmäisellä lukukerralla. Matkan varrella tapahtumia on tosiaan paljon: mysteereitä, ihmeitä, kummallisuuksia, veren seisauttavaa kauhua (alzabo)… kaikkea. Kaiken kruunaa se miten hienosti tarinaa kerrotaan ja suomennoksessakaan ei ole mitään valittamista. Täyden kympin kirja. Odotukset on suuret viimeiselle osalle, ehkä pääsen aloittelemaan sen lukemista ensi viikolla.
Uuden Auringon viimeinen kirja, nyt se on luettu. Kirjailija itse kehottaa lukemaan sarjan uudestaan, mutta taitaa kyllä minulta itseltäni jäädä väliin. Tällä hetkellä itselläni fiilis, että taso laski tasaisesti, vaikka heti luettuani kirjat olin antanut erilaisia arvosanoja. Esim. ensimmäiselle kolme tähteä ja edelliselle neljä. Saako niitä muuten muuttaa? En ole kyllä varma haluanko. Ehkä ensimmäinen reaktio on kuitenkin oikein. Taidan sittenkin pitää helpommasta fantasiasta/scifistä. Ei tullut ostettua Hal Duncanin Vellumiinkaan jatkoa, kun en ensimmäisestäkään mitään tajunnut. Mutta ei kaikkien lukukokemusten samanlaisia kuulukkaan olla. Kaiken kaikkiaan positiivinen maku jäi tästäkin matkasta, vaikka välillä olinkin pihalla.
Kustantamo Moebius mainostaa, että heidän verkkokaupassaan www.moebius.press/kauppa.html ovat tämän viikonlopun ajan kaikki kirjat -20%. Alennus tulee automaattisesti kassalla.
Eli myös Wolfen Soturi sumussaon nyt alennuksessa. (Toivottavasti eivät kuitenkaan ihan tappiolle jää kirjamyynnissä, kun postikulutkin sisältyvät hintaan...)
Haluatko osallistua keskusteluun? Voit vastata vierailijana ilman käyttäjätiliä.
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.