Nälkä

Alkuun runollista ilmaisua jaksoi mielenkiinnolla seurata, mutta samankaltaisten taphtumien loputtomaan toistoon alkoi jo kirjan edetessä väsyä. Juoni on varsin suppea kirjan pituuteen nähden, vaikka 240 sivuinen kirja ei mikään mammutti olekaan. Novellina tai pienoisromaanina olisi luultavasti toiminut paremmin. Ei siis ihan osunut ja uponnut, mutta hyvin ikiaikainen vampyyri istuu myös Helsingin arkkitehtuuriin.

Tulin kiinnostuneeksi kirjasta, kun näin sen ensimmäisen kerran kirjastossa. Lainaksi asti en ottanut, mutta ilmoitin sen sitten kesälukuhaasteeseen. Tämä merkitsi sitä, että minun pitäisi lukea kyseinen kirja, joten lainasin sen sitten heti kun vain pystyin.

Itse pidin Nälästä. Vaikka se on hieman erilaisesti kirjoitettu, on se silti tarinaltaan maukas ja vivahteikas. Loppujen lopuksi tyyli ei paljoa häirinnyt, kun tarinaan keskittyi. Tilanteet etenevät sopivaan tahtiin, joten lukijan on helppo pysyä mukana tapahtumissa.

Ahnaasti kävin kimppuun, mutta kerronta tapa oli minulle välillä ihan pakkopullaa, joten ahneus muuttui pian vastentahtoisuudeksi ja lukunautinto jäi minulta miltein nollaan.
Tarina on kiva ja luin loppuun vain sen takia.
Kirja ei ole massa-viihdettä, varsinkaan kirjoitustyyliltään, mutta piristävä kokemus kuitenkin.