Auringon ydin

Kirja koostuu erilaisista aineksista. On kirjeitä, katkelmia teoksista, mainos, opetusaineistoa, kouluaineita, otteita sanakirjasta, novellikatkelma, lehti-ilmoitus, ote lakikirjasta, satu, ote kuulustelupöytäkirjasta, palveluun astumismääräys, laulu, valintatehtävä koe, loru, lehtiartikkeli ja terveysjulkaisu. Tulikohan kaikki mainittua? Kohtalaisen erikoisen formaatin lisäksi on tilaa vielä omaperäiselle tarinalle.

Tapahtumat sijoittuvat nykypäivän Suomeen. Maailma ei tosin ole samanlainen kuin omamme vaan eletään vaihtoehtoisessa maailmassa.

Satiirista huumorintajua osoittaa tulisen ruoka-aineen, chilin, rinnastaminen kiellettyyn ja riippuvuutta aiheuttavaan huumausaineeseen. Suomi on perinteisesti ollut kieltojen maa. Alkoholin myynti on monopolisoitu toisin kuin muualla maailmassa. On aikoja jolloin jopa keskioluen myynti oli kielletty joidenkin kuntien kaupoissa. Tupakkatuotteiden hankintaa on alettu tehdä mahdollisimman hankalaksi aste asteelta savuton Suomi kiikarissa – niin miksipä ei kiellettäisi ruoka-aineitakin, jotka vahingoittavat terveyttä.

Todellisuudessa Suomi on ollut ainakin jossain määrin edelläkävijä naisten aseman parantamisessa. Kirjan maailmassa asia käännetään päälaelleen. Kirjan maailman Suomi on edelläkävijä feminaisten – eloisten - jalostamiseen. H.G Wellsin Aikakoneesta on napattu käsitteet eloi ja morlokki. Ne määrittelevät naissukupuolen alarodut. Työteliäs ja fiksu morlokki on epäkelpo. Naisten kuuluu olla eloisten kaltaisia typerähköjä aviomiestensä miellyttäjiä, miehensä holhouksen alaisia ja miehensä kuritettavissa olevia. Heidän hoidettavanaan on koti ja perhe, he eivät käy töissä. Vaimolla ei ole perimisoikeutta, vaan mies perii vaikka vaimo olisi kuolleen sukulainen. Jopa naisten nimet on säädelty niin, että ne eivät voi sisältää R-kirjainta. Kiinnostavaa oli verrata feminaisten jalostukseen liittyvät päinvastaiset vastineet todellisen Suomen tasa-arvon virstanpylväistä.

Auringon ydin on hyvä kirja, paras tähän asti lukemani Sinisalon teos. Hyvin kehiteltyä tarinaa piristää erillismateriaali. Kirjan luki sujuvasti ja muutenkin kirjassa on ajattelemisen aihetta kantilta jos toiselta.

Johanna Sinisalon "Auringon ydin" (Teos, 2014) tuli luettua työpaikan lukupiiriä varten, ja se osoittautuikin varsin hyväksi kirjaksi. Oli mukava lukea vaihteeksi sellaista dystopiaa, joka oikeasti haastaa ajattelemaan ja miettimään nykyistä yhteiskuntaa ja sitä millaiseksi se voisi pahimmassa tapauksessa muodostua. Ehkä tässä on se pieni ero aikuisille ja nuorille aikuisille suunnatun dystopian välillä?

Sinisalo käsittelee romaanissaan muun muassa naisen asemaa yhteiskunnassa, kieltämisele perustuvaa päihdepolitiikkaa (tosin chilin varjolla) ja rodunjalostusta. Painaavaa asiaa on siis paljon.

Suomen eusistokraattinen tasavalta tarjoaa tarinalle kiehtovan miljöön, jota taustoitetaan tekstiin sijoitelluilla katkelmilla sanomalehdistä, kirjoista ja muista vastaavista fiktiivisistä - tai joissakin tapauksissa ei niin fiktiivisistä, kuten Kotilieden esimerkki osittaa - lähteistä.

Loppuratkaisun aiheuttamasta pienestä pettymyksestä huolimatta "Auringon ydin" on yksi parhaista lukemistani kotimaisista dystopioista, ellei ihan se paras.

Menikö tässä viitisen päivää rauhoittua? Ja joo, tahdoin kirjoittaa arvosteluni vasta kouluaineen palautuksen jälkeen, ettei samankaltaisista ajatuksista voi vähentää pisteitä.

Miljöö on uskomaton. Vaikka sielua kirvelee kotimaisemien värittäminen näin epätasa-arvoiseksi, se on tehty niin ihailtavan taidokkaasti. Teksti on loistavaa, kaikki sanakäänteilyt jotain kadehdittavaa. Ja asioiden kertominen, se ettei mitään sanota suoraan ja pohdita, vaan ojennetaan info näillä eri tekstiformaateilla. Mahtavaa.

Ensimmäinen puoli koukutti todella aktiivisesti tahdikkaalla yhteiskunnan esittelyllä. Juonen alkaessa nousta pääosaan olin melkein pettynyt, kun mielenkiinto olisi riittänyt paljon pidempäänkin yhteiskuntaopin luentoon. "Siis ei mulla kiinnosta mitä näille hahmoille käy..." Vaan kiinnostipa kuitenkin lopulta ja hiukan taisi sydän sykkiä epätahtiin.

Sinänsä tästä ei puutu yhtään mitään. Tekstin taso, omaperäisyys... Paras kirja nyt vähään aikaan.

Ja chiliä unohtamatta.

Varoitus!

Tämän kirjan lukeminen saattaa aiheuttaa kuumotusta ja vakavaa chiliriippuvuutta, lukeminen omalla vastuulla!

Auringon ydin on teos, jossa Johanna Sinisalo ylittää itsensä. Kirjailija aloittaa teoksensa varsin rajusti, hän ei päästä lukijaansa helpolla vaan tarjoaa heti iskun vyön alle. Kun lukija saa taas hengen kulkemaan, hän on jo teoksen koukussa.

Sinisalo provosoi lukijaa esittämällä rodunjalostuksella tuotetun, Barbie-nukkemaisen eloi-naisen, joka koulutuksella saadaan palvelemaan isäntäänsä, maskuliinista masko-miestä kuin koira.

Voisin väittää, että tämä on parasta suomalaista dystopiaa, jota olen lukenut. Sinisalolla on todellinen taito kirjoittaa äärimmäisen mielenkiintoisesti, saaden lukijan hihkumaan innosta. Hänen luomansa maailma on uskottava - ja ehkä siksikin niin pelottava ja epätavoiteltava.

Suosittelen teosta ennakkoluulottomalle lukijalle, joka nauttii dystopioista, vaihtoehtohistoriasta, naisen aseman pohtimisesta ja chilistä. Tämän teoksen lukee hetkessä, sillä lukemista ei malta keskeyttää.

Sinisalon kuvittelema vaihtoehtohistoriallinen Suomi on pelottavan todellisen oloinen dystopia, jossa ihmislajia jalostetaan sopimaan konservatiivisiin rooleihin. Oikea nainen keskittyy naimisiinmenoon, lapsiin ja kodinhoitoon. Jos et sovi tähän muottiin, sinut steriloidaan. Kirja olisi huvittava, jollei se pitäisi koko ajan mielessä, että oikeasti on ihmisiä, joiden mielestä tuo maailma ei suinkaan olisi dystopia vaan ihanne.

Kadonneen sisaren mysteeri ja chilin asema vaarallisena nautintoaineena maustoivat sopan erittäin kiinnostavaksi ja nautinnollisesti. Nyt kiinnostaisi lukea tähän rinnalle Jan Salmisen Äidinmaa ja katsoa kuinka sen suomikuva keskustelee Sinisalon luoman kanssa.

Tämän romaanin maailmankuva sai meikäläisen kiehumaan raivosta useamminkin kuin kerran. Silti huomasin tämän lukuprojektin aikana ajattelevani kirjaa ja sen maailmaa lukemisen ulkopuolellakin.

Sinisalo on järkyttävän kekseliäs kirjailija, joka on saanut tämän kaiken tuntumaan niin mahdolliselta, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin. Hän on onnistunut luomaan mielenkiintoisia henkilöhahmoja todella kauhistuttavaan maailmaan. Vaikka sinänsä tällainen special snowflake -päähenkilö ei yleensä meikälläistä innostakaan, tämän romaanin päähenkilöksi sellainen sopi kuin nakutettu.

Vannan ja Jaren suhteen kehittymistä oli mielenkiintoista seurata, samaten sitä miten he tässä maailmassa pärjäsivät. Kaikki Sinisalon kehittelemät yksityiskohdat, jotka tekivät tästä maailmasta niin kamalan ja mielenkiintoisen, oli ilo poimia tekstistä.

Romaanissa oli käytetty myös erilaisia tekstiformaatteja kertovasta tekstistä kirjeisiin ja lakitekstiin lentiartikkeleihin, mikä teki lukemisesta lennokasta, sujuvaa ja mielenkiintoista.