Jääsielu

Sebastian Eckhel on vuosia toiminut palkkamurhaajana elääkseen. Hänen kumppaninaan toimii Fabian, joka on Sebastianille kuin veli. Sebastian saa kutsun kuninkaan linnaan ja siellä kuningas pyytää Sebastiania tappamaan Jääsielun ja vastapalkkioksi hän saisi säkillisen rahaa. Ainoana vihjeenä Jääsielusta Sebastian saa sen, että Jääsielu on 20-vuotias.

Sebastian ja Fabian matkaavat Hallstattin kylään päämääränään tappaa Jääsielu. Kirja oli mukavaa luettavaa, itse yritin arvailla kovasti, kuka Jääsielu oli. Arvailuni menivät nappiin vasta kirjan loppupuolella, mutta pian jo siitä Jääsielun henkilöllisyys paljastui.

Rakastuin täysin Hallstattin kylään. Sitä kuvailtiin hyvin; ei liian vähän, mutta ei kuitenkaan kuvailtu liikaa. Jos tuollainen kylä olisi olemassa, haluaisin varmasti mennä sinne. Pidin myös tarinan ajankohdasta, kun pidän paljon keskiajasta.

Kirja oli hyvin koukuttava kirja, vaikka kirjan keskivaiheella tuli sellanen tunne, ettei kirjassa oikeastaan tapahtunut juonen kannalta tärkeitä asioita. Sen yli päästyään kirja ei päästänyt otteestaan.

Sebastianin tunteita olisi voinut kuvailla enemmän, varsinkin loppupuolella. Niissä kohdissa, missä lukijan olisi pitänyt tulla surulliseksi. Itselläni tuli niissä vain haikea olo, ei oikeastaan paljon muuta.

Okei, kirjan loppua en olisi voinut ennustaa. Se tuli ihan suoraan olkapään takaa. En itse olisi sellaista loppua toivonut, tuli haikea olo.

Jääsielu on monin puolin hyvä kirja. Kuvailu on kaunista ja hahmoista tärkeimmät on luotu hyvin, ja heistä on helppo välittää. Kirjoittajan vähäisen kokemuksen näkee välillä tekstin rakenteesta; se ei ole aivan niin virheetöntä ja täydelliseksi veistettyä, kuin kokeneemmilla kirjailijoilla. Kaikesta huolimatta kirja on hyvä ja sen jaksaa lukea kevyesti kertaalleen.

Suurin ongelma on ehkä juonessa. Punainen lanka katkeaa kirjan puolivälissä ja pysyy kateissa harmittavan pitkään. Vasta aivan lopussa punainen lanka löytyy takaisin ja viimeiset kappaleet ovatkin kirjan parhaimpia. Kumpa koko kirja olisi ollut samanlainen. Harmitus saattaa johtua osittain siitä, että ryhdyin lukemaan odottaen kiehtovaa "kissa ja hiiri" -leikkiä, jossa murhaajaa etsitään kiihtyvällä intensiteetillä. Näin ei kuitenkaan käy, vaan puolivälin jälkeen romaani uhkaa jäädä pelkkien sivujuonten verkostoksi. Loppu on kuitenkin sen verran hyvä, että se korvaa paljon.

Tarinassa on myös muutamia muita pieniä yksityiskohtia, jotka hieman rikkovat tarinan maailmaa. Nimistä osa on saksalaisia; osa ei sinne päinkään. Juoneen on jäänyt omituisia, pieniä mutta silti häiritseviä aukkoja, joihin ei puututa. Hahmojen esittelyn kirjan alkumetreillä olisi voinut tehdä myös hieman paremmin; nyt hahmoja heiteltiin niin nopeaa tahtia lukijan silmille, että nimistä ja naamoista suurin osa ei jäänyt mieleen. Päähenkilö Sebastian ja tämän ystävä Fabian olivat hahmoista kaikkein parhaiten luotu. Sitten taas Vienna oli hahmona sieltä ärsyttävimmästä päästä.

Erikoismaininta täytyy sanoa kirjassa löytyvistä runoista. Runot ovat todella kauniita ja hienosti tehtyjä. Pidin niistä erittäin paljon.

Tässä kirjassa on paljon hyvää. Suosittelen lukemaan.

Tämän luettua tuli kyllä hieman epätoivoinen olo. Kun joku toinen 15-vuotias kirjoittaa noin hyvin, tuntuu ettei itse osaa mitään. No, ehkä tästä selvitään. :)

Jääsielu kertoo jännittävän tarinan keskiaikaisesta palkkamurhaajasta joka saa tehtäväkseen tappaa toisen tunteettoman murhaajan. Hän ei kuitenkaan ole varma tämän henkillöllisyydestä.
Jääsielu oli tosiaankin koukuttava kirja. Oli aina luettava vielä se kuuluisa "yksi" luku. Tarina ei päästänyt otteestaan ja kaiken aikaa sai pelätä suosikkihahmojensa puolesta. Kirjaa huomasikin lukevansa kuin dekkaria, koko ajan koitti arvata murhaajaa ja lopulta huomasikin olevansa täysin väärässä.

Alusta asti oli myös selvää, että kirjaan olisi kytketty jonkinlainen rakkaustarina. Sebastian on tappanut lähes koko ikänsä, mutta hänen sielunsa olekaan vielä täysin jäässä. Erityisesti kirjassa koskettivat herkästi kirjoitetut pohdinnat kostosta ja rakkaudesta.

Välillä kirjasta paistoi kirjoittajan nuori ikä, mutta yleisesti sitä pikemminkin hämmästeli kuvailun aitoutta, kuin takertui johokin pieneen kökköyteen.

Jääsielu jätti jälkeensä hiukan kumman tunnelman. Kirjan suorastaan hotkaisi ja se loppui äkkiä. Loppu ei myöskään ollut ihan toivomani lainen, mutta ei silti todellakaan lässähtänyt. Tältä kirjailijalta olisin kiinnostunut lukemaan lisääkin, etenkin jatkoa Sebastianin tarinaan...