Berek Puolikäden paluu

Lord Foul's Bane, tai kuten suomennoksen nimi kuuluu, Berek Puolikäden paluu, on yksi suomalaisen fantasian suomennuksen historian kuuluisimpia fiaskoja. Luin kirjan ihan uteliaisuuttani, kun kaikki sitä haukkuivat ja solvasivat käännöstä. Kirjan alku tökkii ja koko kirjan ajan lukeminen töksähteli karseisiin suomennoksiin ja vinksahtaneisiin käännöksiin joista osa nauratti, osa raivostutti. Thomas Covenant oli ärsyttävä hahmo välistä, kun välistä ruikuttaa ja valittaa hermoille käyvästi. Ja nimi Maa oli häiritsevä, englanninkielinen nimi The Land kertoo enemmän nimen tarkoituksesta. Kirja on ihan hyvä ja luettavissa, jopa kiinnostava kun vain karsii kaikki suomennosvirheet ja mokat pois löytyy niiden alta aivan hyvä ja omaperäinen tarina. Tosin minua harmitti hieman että Lordi Falski jätettiin mystiseksi eikä hänen alkuperäänsä tai vaikuttimiaan kovinkaan paljon selitelty. Covenant oli sikäli mielenkiintoinen päähenkilö, että hänen erikoinen kykynsä on ailahteleva eikä hän kykene sitä hallitsemaan. Suosittelen kirjaa jokaiselle joka etsii erikoista lukukokemusta, sillä sitä kirja on. Lukijan täytyy vain ikään kuin suodattaa lukiessaan kaikki suomennoksen virheet, silloin hän löytää mainion tarinan. Arvosana. 8+.

Olen lukenut kirjan vain englanniksi, joten käytän tässä arvostelussa alkukielisiä termejä. Lord Foul's Bane avaa ensimmäisen Covenant-trilogian. Kirjan "sankari" joutuu nykypäivän Yhdysvalloista yllättäen The Land -nimiseen fantasiamaailmaan, mutta hän luulee näkevänsä vain unta ja kieltäytyy asettumasta hänelle tarjottuun pelastajan rooliin. Valkokultainen kihlasormus osoittaa miehen olevan kauan odotettu white gold wielder, jonka pitäisi ennustuksen mukaan puolustaa maata mahdillaan mustalta ruhtinaalta Lord Foulilta. Tai vaihtoehtoisesti johtaa The Land perikatoon. Fantasiamaailma saattaa vaikuttaa aluksi kliseiseltä, mutta kirjan erikoisuutena on lepraa sairastava, oikeassa maailmassa hyljeksitty itseinhonen päähenkilö Thomas Covenant. Hänen toimintansa on välillä hyvin kyseenalaista, mutta halveksunnan lisäksi lukija pystyy samaistumaan Covenantiin ja jopa ymmärtämään tämän tekoja. Teoksen keskiössä on Covenantin sisäinen kamppailu. Jos kaikki ei olekaan kuvitelmaa, niin miten The Landia uhkaavaan suureen pahuuteen pitäisi suhtautua? Kuinka "unesta" voi selvitä järkeään menettämättä, kun edessä on vielä paluu todelliseen maailmaan? Donaldson tunnetaan myös hienosta kielenkäytöstä: Lord Foul's Bane ei todellakaan ole helppolukuinen romaani. Tekstistä löytyy sanoja, joiden merkitystä englantia äidinkielenään puhuvatkaan eivät aina ymmärrä. The Landia kuvaillaan kirjassa kauniisti. Minusta Lord Foul's Bane on hyvä kirja, mutta kuitenkin sarjan heikoin osa. Päähenkilö on rasittavimmillaan, ja koska romaani on kerrottu kokonaan tämän näkökulmasta, ei itseinhoon tule taukoa. Juonessa ei myöskään ole samanlaisia järkyttäviä käänteitä kuin seuraavissa osissa. Annoin teokselle neljä tähteä - loput Covenant-kirjat ansaitsisivat täydet viisi. Chronicles of Thomas Covenant -sarja on fantasiasuosikkejani.