Velhon oppipoika
Alkuosa kirjasta The Dragonbone Chair, 1988. Suomentaneet Leena Peltonen ja Auli Hurme-Keränen. Kartat: Tad Williams. Kannen kuva: Michael Whelan. Sidottu.
Locus-palkintoehdokas 1989.
Fantasiakirjallisuuden klassikkosarja alkaa
Erkynmaan kuningaskunnassa on orvoksi jäänyt Simon vain Hayholtin linnan vähäpätöinen apupoika. Hänen elämänsä mullistuu, kun linnan arvossapidetty lääkäri ja velho, tohtori Morgenes, ottaa hänet oppipojakseen. Morgenesin mukana nuori Simon joutuu mukaan mahtaviin seikkailuihin, jotka vaikuttavat koko kuningaskunnan kohtaloon, kun kuivuus, kato ja kulkutaudit koettelevat maata.
Suurin vaara on kuitenkin näkymätön: vain kolme ammoin kadonnutta maagista miekkaa saattaa pelastaa Erkynmaan tuholta.
Tad Williams
Tad Williams on Robert Paul Williamsin (Yhdysvallat, s. 1957) kirjailijanimi. Lapsena Williams sai vaikutteita muun muassa Nalle Puh -kirjoista, vanhempana hän luki David Eddingsiä, T. H. Whitea ja Mervyn Peakea.
Tad Williams valitsi opiskelujen sijasta jo varhain työelämän. Itse hän sanoo tehneensä enemmän töitä kuin terveen ihmisen kuuluisi. Hän lauloi rockyhtyeessä, myi kenkiä, oli lehdenjakajana, pilapiirtäjänä, toimitusjohtajana rahoituslaitoksessa, suunnitteli sotilaskäyttöohjeita, juonsi radiossa kymmenen vuotta, työskenteli teatterissa ja televisio-ohjelmassa, opetti alakoulussa ja yläkoulussa ja työskenteli moniviestinnän parissa tietokoneyrityksessä. Nykyisin hän on osakkaana televisioyhtiössä ja kirjoittaa sekä kuvaa piirrettyjä ja tekee käsikirjoituksia televisioon. Williams kertoo olevansa joka päivä kiitollinen siitä, että saa nyt tehdä työkseen juuri sitä mitä haluaa. Kun kirjoittamispaineet käyvät sietämättömiksi, hän muistelee työpäiviä esimerkiksi kenkäkaupassa tai moottoritien varrella sijaitsevassa taidemyymälässä, ja on taas onnellinen. Nykyisin Williams asuu vaimonsa kanssa osan vuodesta Lontoossa, osan San Franciscossa meren rannalla. He viettävät satunnaiset mikrosekunnin mittaiset lomansa pohtimalla maailmanrauhaa ja tekemällä ivallisia huomautuksia lemmikkiensä tekosista.
Taru kolmesta miekasta
Williamsin sarja Taru kolmesta miekasta (Memory, Sorrow and Thorn) on alun perin trilogia. Suomalainen kustantaja Karisto on kuitenkin jakanut aina yhden kirjan kolmeksi suomenkieliseksi, jolloin kirjojen määräksi tulisi yhdeksän.
Mutta jotta asiat eivät olisi aivan näin yksinkertaisia, viimeinen kirja To Green Angel Tower on englanniksi julkaistu pokkarina kaksiosaisena laitoksena, ja nämä kummatkin suomennettiin kolmeosaisina. Täten saadaan koko suomennetun kirjasarjan kooksi 12 nidettä.
Taru kolmesta miekasta sisältää 12 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Kirja-arvioita
Koska trilogian avausosa on pilkottu suomennoksessa kolmeen niteeseen, kannattaa lukea kaikki kolme yhteen menoon. Näin saa oikean kuvan romaanista. Taru kolmesta miekasta on minusta hyvä, muttei mikään huippusarja. Tarina on perinteinen, kyökkipojasta sankariksi, mutta Williamsin kerronta on sujuvaa, henkilöt kiinnostavia ja maailma historioineen ja kansoineen taitavasti luotu. Ensimmäisellä lukukerralla Velhon oppipojan alkupuoli vaikutti todella tylsältä, jätin kirjan välillä kesken. Sarjan uusintakierroksella alku ei tuntunut kärsimykseltä vaan pystyi kiinnittämään huomiota eri asioihin. Williams on parhaimmillaan tunnelman kuvauksessa, kuten kohtauksessa, jossa saavutaan veneellä hylättyyn sithien kaupunkiin metsässä. Taru kolmesta miekasta herätti aikoinaan kiinnostukseni Velhon oppipojan lopulla, kun kuvattiin päähenkilön harhailua Hayholtin linnan alapuolisissa käytävissä.
Taru kolmesta miekasta on hyvä kirjasarja, mutta tässä ensimmäisessä osassa ei tapahdu kovinkaan paljoa. Velhon oppipoika kertoo enimmäkseen Simon elämästä Hayholtissa, ja vasta lopussa alkaa tapahtua. Mutta vaikka tämä osa saattaisi tylsistyttää, se kannattaa lukea, koska se sisältää pieniä yksityiskohtia jotka ovat tärkeitä tulevissa osissa.