Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Tämä arvostelu sisältää mielipiteeni koko Taru kolmesta miekasta -trilogiasta. Tai tetralogiasta. Tai dodekalogiasta. Meniköhän nuo numerot nyt oikein?
Sitten asiaan. Olen suoraan sanoen hiukan hämmästynyt, että jaksoin lukea sarjan loppuun. Etenkin neljännen ja viidennen kirjan haahuilut pohjoisen erämaassa tuntuvat jälkikäteen kovin pitkäveteiseltä vaiheelta, johon olisi voinut lopettaa. Ehkä tarinan pelastivat lukuisat sivuhenkilöt, joiden näkökulmat olivat kiinnostavampia kuin tylsän vakavan Simonin seikkailut. Simonia lukuunottamatta juuri hahmot tekevät sarjasta lukemisen arvoisen.
Vihreän enkelin tornissa pidin enemmän siitä, mitä tapahtui loppuhuipennuksen jälkeen. Jännitys oli rakennettu huippuunsa Tornissa, mutta odotukset eivät täyttyneet. Viholliset jäivät yksiulotteisiksi, vaikka etenkin Myrskykuninkaassa olisi ollut potentiaalia kiinnostavaksi "last bossiksi". Kiinnostavalla tarkoitan, että pahuus ei olisi hänen ainoa ominaisuutensa. Odotin Inelukilta muitakin vuorosanoja kuin NIIN. SINÄ OLET ENSIMMÄINEN. Halusin tietää, miten hän aikoi tuhota kuolevaiset. Kysymykseen "miksi" vastattiinkin selkeästi.
Muutenkin sarjan pahikset ovat yksipuolisia. Pryrates on ihminen, mutta hänestä ei paljastu OLLENKAAN inhimillisiä piirteitä kahdessatoista kirjassa. Nornit ja Utuk'ku - vihaa, vihaa, vihaa. Tälle on toki syynsä, mutta nornien kohtalolle ei anneta tarpeeksi tilaa tekstissä. Elias on poikkeus, ja olisin kaivannut lisää hänen näkökulmaansa. Sitten on vielä Cadrach, yksi lempihahmoistani, mutta häntä en kutsuisi viholliseksi.
Muiden henkilöiden tarinat saadaan tyydyttävästi päätökseen, vaikka en erityisesti pidä Simonin ja Miriamelen kruunaamisesta. Hyvä, että he saivat toisensa, hyvä, että Simon oli loppujen lopuksi muutakin kuin kyökkipoika. Mutta päähenkilön päätyminen kuninkaaksi on tylsä valinta. Tämän vastapainona on Josuan karkaaminen tavalliseen elämään, mistä olen todella onnellinen. Hänen selviytymisensä kahleen avulla oli loistava Chekov's Gun.
Sarjassa kasataan liikaa mystisiä unia ja tapahtumia, joita selitetään, jos selitetään, vasta viime hetkellä. Itse en kirjailijana luottaisi lukijoiden jaksavan pysytellä mukana loppuun asti saadakseen selville, mistä tarinassa on oikeasti kyse.
En voi suositella Tarua kolmesta miekasta, vaikka se on ajoittain mukavaa luettavaa tunnelman ja useiden erilaisten hahmojen ansiosta. Itse tarina ei ole kovin omaperäinen. Lopussa tietysti on paljastus miekoista.
Olikohan siinä kaikki?
