Humiseva harju

Alkuteos ilmestynyt 1847.

1. laitos: suomentanut Kaarina Ruohtula. Karisto, 1976 (10. painos 2013).
2. laitos: suomentanut Eila Pennanen. WSOY, 1991 (uusi painos 2006; uusi painos 2026 osana julkaisusarjaa Maailmankirjallisuuden klassikot, kannen suunnittelija: Jenni Saari, sidottu).
3. laitos: suomentanut Juhani Lindholm. Otava, 2006.

Kiihkeä kuvaus ihmisen ja nummien karusta luonnosta kiehtoo kautta aikain.

”On aivan kuin [Emily Brontë] kykenisi repimään irti kaiken mistä me tunnistamme inhimilliset olennot ja täyttämään jäljelle jäävät, tunnistamattomat ja läpinäkyvät olennot sellaisella elämän kuohulla, että ne yltävät todellisuuden tuolle puolen. Hänen taituruutensa on mitä harvinaislaatuisinta.” – Virginia Woolf

Kapinallisen kartanon tyttären Catherinen ja leppymättömän ottopojan Heathcliffin rakkaus on intohimoista, pakkomielteistä ja täyttymätöntä. Englannin nummille ja kartanoihin sijoittuva Humiseva harju on paitsi maailmankirjallisuuden väkevimpiä ja unohtumattomimpia rakkaustarinoita myös psykologisen kuvauksen ja jännitteen taidonnäyte.

Emily Brontën (1818–1848) ja hänen sisariensa Charlotten ja Annen koti oli Yorkshiren nummilla Englannissa. Ikiklassikon asemaan noussut Humiseva harju jäi 30-vuotiaana kuolleen Emily Brontën ainoaksi romaaniksi. Vuonna 1847 ilmestynyt teos on inspiroinut lukuisia muita kirjailijoita, taiteilijoita ja elokuvantekijöitä, ja se tunnetaan yhtenä maailmankirjallisuuden merkkiteoksista.