Edellisen osan lukemisesta oli tovi, joten piti hieman muistutella ensin mitä aiemmin onkaan tapahtunut.
Päätösosa oli edeltäjäänsä parempi, ja uudet hahmot olivat pääosin hyvin suunniteltuja ja mielenkiintoisia.
Kokonaisuutena koko kirjasarja oli viihdyttävä ja mukava lukea. Yksikään osa ei jäänyt vain yöpöydälle lojumaan :)
Engelsfors-trilogia #3 / 3
Avain
- Julkaistu
- 13.5.2016 (Viisas elämä)
- Alkuperäinen nimi
- Nyckeln
- Englanniksi
- The Key (2015) →
- Suomentanut
- Aki Räsänen
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
4 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Todella hyvä kirja. Kirjassa on paljon luettavaa, mutta äkkiäkös sen luki, oli sen verran koukuttava! Ei tarvinnut pettyä tähänkään kirjaan, kuten ei aiempiinkaan osiin. Mielestäni hyvä päätös tälle trilogialle :)
Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio
Avain on erinomainen päätös loistavalle Engelsfors-sarjalle. Tämä sarja oli siinä mielessä erilainen, että mielestäni sarja parani loppua kohden. Pidin toki paljon ensimmäisestä osasta, mutta kaksi muuta osaa olivat vain jotenkin toimivampia ja parempia.
Henkilöistä sen verran, että ensimmäisessä osassa en voinut sietää Minoota, Linneaa, Vanessaa, Anna-Karinia ja Idaa. Ainoa päähenkilötytöistä, joista pidin, oli Rebecka, ja hänkin kuoli kirjan aikana. Eliaskin tuntui kivalta hahmolta, ja totta kai hänet piti tappaa jo heti alussa. Mutta toisessa ja kolmannessa osassa Vanessasta ja Anna-Karinista tulivat tosi mukavia ja Idastakin ihan siedettävä. Mutta Minoo ja Linnea pysyivät koko kirjasarjan ajan uskollisesti täysinä kusipäinä. En tiedä, mikä tytöissä ärsytti, mutta jotenkin Minoon "minun täytyy olla täydellinen, en saa epäonnistua, en osaa mitään, koska minulla ei ole elementtiä" tyylinen ajattelutapa ja Linnean angsti-itsesääli ottivat erittäin paljon hermoille. Ei ollut mikään ihme, että varsinkin sarjan viimeisessä osassa juuri nämä kaksi ottivat jatkuvasti yhteen.
Mutta itse kirjasarja on erittäin onnistunut, ja varsinkin kaksi jälkimmäistä osaa ovat erinomaisia. Oikeastaan ainoa asia, mikä Avain-kirjassa häiritsi, oli Minoon ja Gustafin romanssi. Mielestäni kaksikolla ei ollut minkäännäköistä kemiaa keskenään, vaikka heistä oltiinkin leivottu paria koko sarjan ajan. He olisivat sopineet paljon paremmin pelkiksi ystäviksi, joten itseäni ärsytti hieman se, että heidän välisensä suhde piti pilata pakollisella romantiikalla.
Linnean ja Vanessan suhde oli paljon onnistuneempi. Heillä oli hyvä kemia, ja vaikka en pitänytkään Linneasta, niin silti hänen tunteensa Vanessaa kohtaan olivat jotenkin todellisemmat, kuin Minoon Gustafia kohtaan. Aivan kuin kirjailijat olisivat nähneet paljon enemmän vaivaa Linnean ja Vanessan suhteeseen, eivätkä olisi enää jaksaneet kiinnostua Minoon ja Gustafin romanssista.
Oho, henkilöhahmoista tulikin nyt aika pitkä vuodatus. Toivottavasti kukaan ei kirjasarjan lukenut henkilö lue tätä arvostelua, jotta ei lukukokemus mene pilalle :)
Niin kuin jo sanoin, Engelsfors-sarja sai loistavan päätöksen ja olen iloinen, että luin sen.
