Tuli
Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Riie Heikkilä. Kansi ja taitto: Samppa Ranta. Sidottu.
Engelsforsia piinaa poikkeuksellinen kuumuus. Valitut ovat odottaneet peloissaan demonien seuraavaa siirtoa, mutta tällä kertaa vaara uhkaa kaupunkia täysin uudelta taholta. Paha on palannut Engelsforsiin.
Valitut tulevat yhä läheisimmiksi toistensa kanssa ja joutuvat taas kerran huomaamaan, ettei edes magia pysty tuomaan helpotusta onnettomaan rakkauteen tai särkyneisiin sydämiin. Pelastaakseen Engelsforsin, heidän on pystyttävä kohtaamaan itsensä ja toisensa kokonaan uudella tavalla.
Tuli on urbaania, skandinaaviseen koulumaailmaan sijoittuvaa, koukuttavaa fantasiaa. Teos kertoo vetoavasti nuorena olemisen vaikeudesta, koulukiusaamisesta, ihastumisista ja kaiken voittavasta ystävyydestä. Tuli on Engelsfors-trilogian toinen osa. Sarjassa on aiemmin ilmestynyt sen ensimmäinen osa Piiri (2012, Basam Books).
Käännetty englanniksi Fire
Mats Strandberg
Mats Strandberg (s. 1976) on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Ruotsin Stephen Kingiksi tituleeratun kirjailijan kauhuromaanit Risteily ja Hoivokoti ovat olleet myynti- ja arvostelumenestyksiä useilla kielialueilla.
Kuva: Wikimedia.
Kirja-arvioita
Mats Strandbergin ja Sara B. Elfgrenin "Tuli" (Basam, 2013) on toinen osa Engelsfors-trilogiassa, jonka avausosa oli mielestäni melkoisen toimivaa nuorten aikuisten viihdekirjallisuutta. Samoilla linjoilla jatketaan tälläkin kertaa: romaanissa yhdistyvät fantasia, kauhu ja teini-ikäisten ihmissuhteiden ympärillä pyörivä melodraama tavalla, joka tuo mieleen elävästi vanhan kunnon Buffy vampyyrintappaja -televisiosarjan. Heikkouksiakin on. Loppuhuipennus olisi voinut olla mieleenpainuvampi ja muutamat juonenkäänteet menevät vähän turhan epäuskottaviksi ja älyttömiksi.
Odotin kirjaa kovasti ensimmäisen osan perusteella. Kirja oli hyvä, ehkä jopa hieman parempi kuin ensimmäinen osa. Juoni on hyvä, eikä se ole liian ennalta arvattava. Kirja kannattaa kyllä lukea. Viimeistä osaa odotellessa!
Tuli käynnistyy edeltäjäänsä Piiriä huomattavasti hitaammin. Koko alkupuoli kirjasta keskittyy kuvaamaan Valittujen ihmissuhteita ja kaukaiselta tuntuvaa, mutta uhkaavaa vaaraa. Tämä aiheutti kyllä pienen pettymyksen, sillä Piirin huikaisevan jännityksen jälkeen olisin odottanut alulta vähän enemmän. Onneksi loppupuolella saadaan taas seurata Piirin tasoista jännitysnäytelmää. Tulessa keskitytään paljon juuri Valittujen tunteisiin ja vaikeisiin ihmissuhteisiin. Vaikka ne onkin kuvattu uskottavasti ja niihin pystyi samaistumaan, välillä ne jyräsivät varsinaista juonta. Olisinkin kaivannut hiukan lisää toimintaa ja loppupuolen kaltaista kauhua hipovaa jännitystä. Yllättäen toinen ärsyttävä seikka joka nyppi ensimmäisessä kirjassa, ei ärsyttänyt ollenkaan niin paljon tässä. Piirissä minua ärsyti Valittujen päälleliimatulta tuntuva erilaisuus. Kiusattu, hikari, kiusaaja, gootti... Tuntui, että henkilöistä oli oikein tekemällä tehty mahdollisimman erilaisia. Nyt olin ilmeisesti jo tottunut tähän, eikä seikka ärsyttänyt enää ollenkaan niin paljon. Kirjassa selviää paljon lisää edellisen kirjan kysymyksistä ja etenkin Neuvostosta. Neuvosto, järjestö joka kontrolloi magian käyttöä, on saapunut Engelsforsiin selvittämään, mitä Valitut ovat puuhanneet edellisessä kirjassa. Muutamia uusia henkilöitä esitellään, ja herätetään uusia kysymyksiä. Huikean lopun jälkeen Tulesta jäi oikein mukava fiilis ja jään innolla odottamaan viimeistä osaa!
Harmitti hiukan, että en oikein muistanut kunnolla edellisen kirjan tapahtumia ja kuka hahmoista oli kukin, mutta onneksi asia alkoi selkiytymään taas tätä lukiessa. Tosin jotkut edellisessä kirjassa menehtyneet hahmot ovat edelleen minulle aika hämärän peitossa. Nyt on siis koluttu läpi ruotsalaistrilogian toinen tiiliskivi. Kirjailijat ovat kyllä edelleen osanneet tuoda paperille teini-ikäisten ongelmia aina itsensä hyväksymisestä muihin arkipäiväisiin ongelmiin kuten ihastumiseen, salattuun rakkauteen ja pettymyksiin. Pidän hahmoista todella paljon ja hienoa, että heistä jokaisesta on tehty niin erilaisia, joten heidän elämäänsä on helpompi itsekin samaistua ja huomata, että kauneus ei takaa onnellisuutta, eikä raha onnea. Kokonaisuutena sanoisin, että kirja oli hiukan tylsähkö koska se keskittyi enemmänkin tyttöjen elämään, ei itse ongelmaan, noitiin ja sen sellaiseen. Kunnon tapahtumaa saadaan aikaiseksi vasta aivan viimeisillä sivuilla ja nostipa loppu jopa kyyneleenkin silmään mikä on minulle ainakin harvinaista. Jään kaikesta huolimatta odottamaan vesi kielellä päätösosaa koska niin moni asia kaipaa vielä selvennystä.