Kirja kertoo 1400 luvulla eläneestä hallitsijasta Vlad Seivästäjästä ja pohditaan hänen mahdollisista yhtymäkohdista fiktiiviseen hahmoon Draculaan.
Vlad Tepesin elämä on ollut yhtä sotaa ja vankeutta. Tuon ajan politikoinnissa puolta vaihdettiin kuin paitaa ja Valakian ruhtinaan titteli vaihtui tiuhaan. Vladin julmuus on tunnettu kansantarinoissa, mutta monissa tarinoissa on vahva liioittelun maku. Kirjan lopussa on käännetty Vlad Seivästäjästä kerrottuja venäläisiä ja saksalaisia kansantarinoita. Useissa eri kulttuurin tarinoissa on sama sisältö, mutta venäläisissä kertomuksissa Vlad asetetaan parempaan valoon kuin saksalaisissa kertomuksissa. Venäläisissä kertomuksissa Vlad kuvataan tiukaksi hallitsijaksi, jonka julmissa teoissa on oikeudenmukaisuutta ja ne ovat sotastrategian vuoksi toteutettuja. Saksalaiset näkevät Vladin vain sadistiseksi mielipuoleksi. Romanialaistarina näytteitä kirjassa ei esitellä, mutta kirjassa kerrotaan niiden kuvastavan Vladia sankarihallitsijaksi.
Vlad Seivästäjällä ja fiktiivisellä kreivi Draculalla ei juuri ole tekemistä toistensa kanssa. Dracula nimi liitettiin Vlad Seivästäjän sukuun, jonka tarkoitus on kuvata lohikäärmettä, draco. Vastustajat käänsivät nimen tarkoittavan paholaista, drac. Kirjassa osoitetaan, että Vlad Seivästäjä ei voi olla vampyyrikreivi Draculan esikuva, vaan Bram Stokerin luoma kreivi Dracula on yhdistelmä useita historiallisia henkilöitä, kansanperinnettä, kaunokirjallisuudessa aiemmin esiintyneitä hahmoja sekä kirjailijan omaa mielikuvitusta.
Kirja käsittelee vampyyrimyyttiä kansanperinteessä yleismaallisesti ja tarkemmin Romaniassa. Kirjan Dracula hahmon lisäksi hahmoa käsitellään myös eri elokuvasovitusten näkökulmasta. Filmatisoinnit toivat lisäominaisuuksia Stokerin luomaan Dracula hahmoon. Sovituksia ja filmejä on pilvin pimein.
Teos on kirjoitettu helppolukuiseksi, mutta se olisi voitu jäsennellä vähemmän toistavaksi. Lopun kansantarinat olivat tervetullut lisä kelpo tietoteokseen.
