Hävityksen jumala

Tarinassa oli laiska alku ja kokonaisuutenakin tämä oli hyvin pitkälti hahmovetoinen kirja. En niistä juurikaan välitä, joten minulle koko teos oli liian laahaavan oloinen. Kirjan päähenkilönä oli Ted, Elämä elämältä kirjan keskushahmon Ursulan pikkuveli. Kirja onkin rinnakkaisteos tälle jälkimmäiselle. Kun Elämä elämältä kirjassa pyörittiin mitä jos -teeman ympärillä, tässä keskityttiin enemmän pohdiskelemaan asioita. Tarina ei ollut ihan sitä mitä olisin halunnut, en oikein saanut siitä kiinni. Ted oli herttainen ja miellyttävä hahmo, mutta hänen tyttärensä Viola aivan kauhea. Aika karikatyyrimäinen katkeruudessaan ja ahneudessaan, mutta toisaalta sopi kirjan fiilikseen. Violan lapsia tuli sääli... Tarina oli sukusaagamainen, kun kuitenkin tarinassa käsiteltiin 4 sukupolven elämää ja viidennestä vihjailtiin. Ja ajallisesti kirja kattoi 1920-luvulta ihan 2010-luvulle asti. Historiaa käsitellään aika pitkälti toisen maailmansodan kautta, koska Ted toimi sotalentäjänä. Tarina ei etene kronologisesti vaan ajassa hypitään sen edetessä, joka piti tarinan raikkaana, mutta ei se siltikään saanut siihen sitä kaivattua kipinää. Ei tämä ollut huono kirja, ei vaan minua varten. Yleisfiilis oli ankea, ehkä voisi sanoa realistinen. Realistista ihmiskuvausta, mutta niin harmaata, niin harmaata...