Valinta-sarja...Mistä tästä nyt aloittaisi? Pidin kyllä tästä kolmannesta osasta enemmän kuin Eliitistä, mutta Ainoa ei ollut niin hyvä kuin ensimmäinen kirja. Ainoa oli kyllä suuri parannus Eliittiin verrattuna. Tartuin tähän kirjaan ihan mielelläni, enkä kadu että luin sarjan, mutta se ei kylläkään pääse kunniapaikalleni kirjahyllyssä. Sarja oli ihan ok, mutta ilmankin sitä olisin pystynyt elämään.
Sitten hahmot. America jatkoi edelleen draamailuaan, mutta olin iloinen kun hän viimein sai tehtyä päätöksensä. Maxon taas alkoi jopa liian imeläksi parin kertaan. Aspen taas oli kunnon yllätys. Inhosin häntä syvästi ensimmäisessä osassa, mutta nyt oikeastaan pidin hänestä, hän tuntui välillä olevan ainoa jolla oli järkeä päässään. Tästäkin huolimatta shippasin koko ajan Americaa ja Maxonia. En kyllä osaa sanoa miksi. Mitä muihin hahmoihin tulee... Celeste oli positiivinen yllätys myös. Hänestä tuli loppua kohden todella mielenkiintoinen hahmo ja lähes suutuin, kun hän kohtasi loppunsa. Joissain kohtaa koin hänet jopa mielenkiintoisemmaksi kuin American. Olisin halunnut tietää mitkä Krissin ajatukset ja tunteet olivat valinnan päätyttyä. Jotenkin minusta tuntui että kirjailija hätiköi loppua kohden. Koko kirjan loppuratkaisu oli sisällytetty vain pariin lukuun.
Sitten Elise, hänestä tunnuttiin tekevän hirveä stereotyyppistä aasialaisnuorta, joka ei missään nimessä saa epäonnistua ettei hän aiheuta häpeää perheelleen. Tästäkin olisi voinut kertoa enemmän, eikä vain olettaa että lukijat hyväksyvät asiat sellaisenaan. Uusi hahmo Paige, koin hänet aika turhaksi hahmoksi. Hän vain ilmestyi ja sitten katosi yhtäkkiä tekemättä sen enempää. Hänelle oli varmaan jonki tarkoitus, mutta Cass varmaan luopui ideasta kesken kaiken.
Kirjasarjan alussa America osallistuu Valintaan miellyttääkseen äitiään. Nyt American äiti ei juurikaan suhtaudu Valintaan mitenkään. (Ymmärrettavää sinänsä, sillä hänen miehensä kuoli, mutta olisi kuin hän olisi unohtanut Valinna koko olemassaolon.) Kota vaikutti mielenkiintoiselta hahmolta, mutta hänestäkään ei saanut juuri mitään irti, muuta kuin että hänellä on huono asenne. Olisin halunnut tietää mikä häntä ajaa niin kovasti nousemaan kasteja ylöspäin ja mikä hänen huonon käytöksensä takana oikein on. Kuningas Clarksonista tunnuttiin ihan pakosti väännettävän pahis. Kuningas kuvitteli tietysti tekevänsä oikein, mutta hän vain jäi sellaiseksi epämääräiseksi möröksi taustalle, josta hankkiuduttiin eroon helposti.
Sitten kirjoittaminen. Pidän Kiera Cassin tavasta kirjoittaa, juoni etenee eikä tylsiä kohtia tule, tosin loppua kohden joitain asioita olisi voinut selittää tarkemmin tai jotenkin ymmärrettävämmällä tavalla. Esimerkiksi Celesten kohtalo. Sen tapahtuminen kerrottiin yhdellä lauseella. Ja se oli siinä. Sitten sen jälkeen America katselee vain ympärilleen kun luoteja lentelee edes takaisin. American oli ehkä tarkoitus olla shokissa, mutta luulisi hänen oppineen jotain lukuisten hälytysten jälkeen. Ja kuka miettii mistä kapinalliset ovat saaneet vartioiden asut, kesken hyökkäyken? America oli kyllä oikeassa: "Tästä tiedosta ei tosin ollut minulle mitään hyötyä." (s.289) Kirjassa oli muitakin epäloogisuuksia, mutta en nyt ala niitä sen enempää luottelemaan.
Tästä kaikesta huolimatta pidin sarjasta. En tosin tiedä aionko lukea jatko-osat, mutta haluan tietää kuka tämä Henri Jaakoppi on miehiään :DDD (Ja miksi Suomi kuuluu Ruotsiin??). Ymmärrän miksi jotkut pitävät sarjasta todella paljon ja minkä takia jotkut eivät niinkään. Suosittelisin tätä edelleen kevyeksi lukemiseksi kaikille kiinnostuneille. Saa nähdä myös miten sen mahdollisesti tulevan elokuvan kanssa käy.
