Aistienvartija
Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Laura Lyytinen. Sidottu, kansipaperi.
LINTUJA OLI NIIN PALJON, ETTÄ KAUEMPAA KATSOTTUNA NE NÄYTTIVÄT SAVUPILVELTÄ, JOKA MUUTTI MUOTOAAN.
ELÄVÄÄ KOHINAA, JOSSA OLI SELVÄT SÄÄNNÖT.
TAIKUUTTA – KUKAAN EI TIENNYT, MITEN LINNUT OSASIVAT KÄÄNTYÄ TISMALLEEN SAMALLA HETKELLÄ.
Bollywood on päätynyt Riikaan tekemään hanttihommia ja elämään muiden hyväntahtoisuuden varassa. Kaikki muuttuu, kun hän saa itseltään oudon kirjeen, jonka kirjoittamisesta hänellä ei ole mitään muistikuvia. Kirjeessä häntä kehotetaan lähtemään välittömästi Pohjois-Irlantiin.
Irlannissa Bollywood kohtaa katolista sisäoppilaitosta käyvän Kiurun, ja pian paikalle saapuvat myös Nelu ja Dai, alkujaan viisihenkisen ringin kaksi muuta elossa olevaa jäsentä. Käy ilmi, että suojellakseen ystäviään Kiuru on joutunut pyyhkimään heidän mielestään kaikki edeltävään kesään liittyvät muistot. Hämmentävässä tilanteessa nelikon keskinäiset suhteet määritellään uudelleen, eikä tilannetta helpota se tosiseikka, että Väki on päässyt heidän jäljilleen.
Aistienvartija jatkaa Elina Rouhiaisen uutta Väki-trilogiaa, joka nivoo yhteen realismia ja urbaania fantasiaa. Tarina kuljettaa lukijaa ympäri Eurooppaa ja sivuaa monia ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja: poliittisia konflikteja, paperittomuutta, syrjäytymistä, sukupuoleltaan moninaisten ihmisoikeuksia. Sarjan avausosa Muistojenlukija voitti Topelius-palkinnon 2018, ja trilogian pohjalta on kehitteillä tv-sarja.
Elina Rouhiainen
Elina Rouhiainen (s. 1988) opiskelee sosiologiaa Helsingin yliopistossa ja on aikaisemmin kilpaillut aktiivisesti muodostelmaluistelussa. Hän kirjoitti ensimmäisen version esikoisromaanistaan Kesytön reilussa kuukaudessa, kun sen tarina imaisi hänet täysin mukaansa. Kirja sai alkunsa hänen mieleensä nousseesta kuvasta, jossa tyttö istuu yksin synkässä metsässä ja kohtaa suuren suden.
Kirja-arvioita
Väki-trilogian toinen osa vie henkilömme suuriin seikkailuihin. Kirjassa on trilogian ensimmäistä osaa ahdistavampi tunnelma jatkuvan pakenemisen seurauksena. En oikein pitänyt tästä. Olisin toivonut enemmän voimien tutkiskelua, kuin kuvausta pakomatkoista toistensa perään. Kirjoitustyyli jatkuu kuitenkin tässäkin kirjassa sujuvana ja miellyttävänä. "Hyvisten" ja "pahisten" näkökulmien vuorottelu toi mieleeni Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tapahtumien kerrontatyylin.
Itse pidän tästä sarjasta todella paljon ja Aistienvartija on hieno jatko-osa Muistojenlukijalle. Kaikki hahmot ovat kehittyneet kivasti ja tarinakin etenee sujuvasti. Vaikka henkilöt ovat niin erilaisia toisiinsa verrattuna, toimivat he silti sujuvasti yhdessä. Juonikin on mielenkiintoinen, joten kirjaa oli ehdottomasti nautinto lukea.
Jotenkin kirjan tyyli vain on mukavan rento, vaikka aiheet ovatkin paljon tärkeämpiä ja syvällisempiä. Kaikki hahmot puhuvat tavalla, jonka voisi helposti kuulla tavallisesti omassa elämässä. Pidin myös paljon siitä, että tekstissä on paljon asiaa englanniksi. Kun ei kaikki vain aina toimi suomennettuna, niin on hienoa, että esimerkiksi suorien sanontojen jne. on annettu pysyä alkuperäisinä.
[Arvio poistettu.]