Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Tulipatsas on mahtava kirja. Pidin juonesta, henkilöistä ja siitä, että kirjaa ei ollut yritetty pitkittää. Toisin kuin Maailma vailla loppua kirjassa, Tulipatsaassa ei yritetty työntää edellisen osan maailmaa liikaa mukaan, vaan kirja porskutti täysin omillaan. Kirjassa oli juuri sopivasti kertomuksia edellisiin osiin, mutta ei kuitenkaan samalla lailla, kuin edellisessä kirjassa.
Henkilöistä pidin Nedistä ja Syviestä. Minusta he olivat paljon parempi pari, kuin Ned ja Margery ja siksi minua ärsytti hieman se, että jälkimmäinen pari sai paljon enemmän huomiota, ja että loppujen lopuksi he päätyivät elämään loppuelämänsä yhdessä. Myös se, että Nedin tunteet Margerya kohtaan olivat paljon syvemmät kuin Sylvien, oli ärsyttävää. Vaikka kirjassa koko ajan hoettiin, kuinka Ned rakasti Sylvietä valtavasti, niin minä ainakin huomasin, että tämä kuitenkin koko ajan haikaili Margeryn perään. Se oli todella törkeää ja inhottavaa.
Henkiöistä vielä sen verran, että Follettilla on mahtava tapa tehdä kirjojen pahiksista todella vastenmielisiä, hulluja ja fanaattisia mulkkuja, jotka kuvittelevat, että heidän mielipiteensä ja tekonsa ovat ainoita oikeita. Kunnioitan sellaisia kirjailijoita ja se on yksi monista syistä, miksi pidän Follettista.
Kingsbridge sarja on todella loistava ja mahtava. Maailma vailla loppua on hiukan heikompi, kuin muut osat, mutta se ei lopulta haittaa paljoa muuten mahtavaa sarjaa. Lyhyesti sanottuna, Follett on nero, jota on suotu kirjoittamisen taidolla.