Käärmeiden kaupunki
Kansi: Laura Noponen. Sidottu, kansipaperi.
Kuvastaja-palkintoehdokas 2018.
Tunnelista aavikon alta löytyy kolme suurta käärmeenmunaa. Äkkipikainen Arry tuhoaa munat Sulwaenin katsellessa avuttomana vieressä. Käärmeitä hallitseva Ninette ei voi antaa petosta anteeksi. Ystävyyteen syntyy kirvelevä railo.
Kun Kharras-Dimiin hyökätään ja kaupunkilaiset alistetaan uuden hallinnon alle, kolmikko joutuu tekemään kaikkensa selviytyäkseen hengissä. Orjat pakotetaan louhimaan Rashaz-jumalalle arvokasta kiveä. Tarvitaan kekseliäisyyttä ja ainutlaatuisia kykyjä, jotta valloitettu kansa saadaan vapaaksi orjuuden ikeestä.
Katri Alatalo tuo suomalaisille lukijoille tutumman keskiaikafantasian rinnalle Tuhannen ja yhden yön tarinoista inspiroituneen aavikkofantasian. Luvassa on runsaasti juonenkäänteitä, häikäilemättömiä ihmissuhdesotkuja ja ajankohtaisia teemoja magian sävyttäminä. Käärmeiden kaupunki henkii samaan aikaan kuumaa eksotiikkaa ja kylmää juonittelua.
Katri Alatalo
Katri Alatalo on syntynyt 11.7.1985 Uppsalassa Ruotsissa. Sittemmin hän on asunut lähes koko ikänsä Jyväskylän Korpilahdella. Alatalo on valmistunut vuonna 2010 filosofian maisteriksi pääaineenaan suomen kieli. Hän on opiskellut myös kirjoittamista avoimessa yliopistossa. Alatalo on työskennellyt äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana sekä kirjoitusviestinnän opettajana.
Kirjoittaminen on ollut osa Alatalon elämää lapsesta asti, ja jo ennen kouluikää hän hahmotteli tarinoitaan sarjakuviksi ja teksteiksi. Ensimmäinen julkaisu olikin novelli Korpilahti-lehdessä vuonna 1995, ja ala-asteella hänen kertomuksistaan tehtiin muun muassa koulunäytelmä. Lukiossa Alatalo kiinnostui yhä enemmän fantasiasta, ja sen jälkeen hän on keskittynyt spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen. Vapaa-ajallaan hän harrastaa matkustelua sekä hevosen ja koiran kanssa ulkoilua, koska aina ei voi istua sisällä tietokoneen ja kirjojen äärellä.
Muita teoksia kirjailijalta Katri Alatalo
Kirja-arvioita
Käärmeiden kaupunki on omaperäinen kirja, ja pidin aavikkomiljööstä. Kerrontaan ja kieleen tykästyin myös kovasti. Vaikka varsinkin alussa tarina etenee verkkaisesti, upea teksti tempaisee mukaansa. Rauhallinen tahti antaa myös aikaa tutustua kirjan maailmaan ja sen henkilöihin. Hahmot ovat ihanan inhimillisiä vikoineen, eivät tavallisia jaloja sankareita.
Kirjassa on monia kiinnostavia elementtejä, kuten taikakivi. Rashaz on paljon esillä, mutta jää kuitenkin hieman mystiseksi. Ihan kaikkea ei muutenkaan selitetä auki, vaan loppu jättää kysymyksiä.
Jos "aavikkofantasia" ja Soturikissojen viereen suomalaisessa kirjakaupassa hyllytys tarkoittavat orientalistista fantasiointia teini- ja keski-ikäisten välisistä seksisuhteista ja valkoisten poikien kurjasta orjuudesta ruskean tyranniluokan käsissä, tässäpä kirja juuri siihen tarpeeseen. Luin niin pitkälle kuin kykenin, ja olin oikeasti todella ilahtunut uudenlaisesta miljööstä, mutta ainoa saavutus jonka tämä etanatahtiin etenevä, poukkoileva järkäle sai aikaan, on se, että se vahvisti uskoani siihen, ettei suomalaisille fantasiakirjailijoille pitäisi antaa vapauksia käyttää inspiraationaan mitään kulttuuria Tallinnasta etelään tai Sipoosta itään.
Ehdottomasti kannati tämä lukea. Vaikka joitakin perusasetelmia juonestä löytyikin, tarina oli silti omaperäinen käärmeineen ja aavikkomiljöineen. Plussaa myöskin siitä, että vaikka keskiössä alunperin onkin kolme lapsuuden ystävää, ei kyseessä onneksi ole tuleva kolmiodraama, vaan keskinäisen luottamuksen merkitys.
Alatalo pyyhki pois taas yhden epäilyksen häiväni kotimaisen fantasian tasosta, Käärmeiden kaupungin uskoisin kelpaavan kansainväliselle tasollekin!