Uljas uusi maailma

Aldous Huxleyn "Uljas Uusi Maailma" on toinen klassisen tieteiskirjallisuuden pakko-lukea-poliittisista-yhteiskuntaspekulaatioista. Toinen on tietenkin George Orwellin "Vuonna 1984", ja kirjoja lukiessaan on syytä huomata, että ne ovat kiinnostavalla tavalla toistensa vastakohdat. Siinä missä Orwellin kirja sijoittuu lohduttomaan, painajaismaiseen yhteiskuntaan jonka asukkaille kuolema on ainoa pakokeino, Huxleyn luoma maailma on jollakin sairaalla tasolla utopistinen: ihmiset, kuuluivatpa he sitten yhteiskuntaa hallitseviin yli-inhimillisiin Alfoihin tai hieman apinaa kehittyneempiin Epsiloneihin, ovat lähes poikkeuksetta onnellisia ja tyytyväisiä asemaansa, köyhyys ja sota ovat taaksejääneitä ongelmia, ja murheiden iskiessä kansalaiset voivat lohduttautua estottomalla seksillä ja ylenmääräisellä huumeidenkäytöllä. Teknologia on kehittynyttä ja (ainakin Alfojen tapauksessa) ylelliset huoneistot, yksityiset lentokoneet ja "tunnekuvat" tyydyttävät kaikki mukavuudenhalut.

Samalla kirjan kuvaileva maailmanvaltio on kuitenkin hirviömäinen diktatuuri, joka jakaa kansalaisensa syntymästä saakka eri kasteihin ja käyttää heidän "olouttamiseensa" kivuliaita ja traumaattisia menetelmiä, poistaa kaikki toisinajattelijat yhteiskunnasta ja sulkee viimeiset luonnolliset ihmiset eräänlaisiin reservaatteihin, joissa he joutuvat elämään alikehittyneissä olosuhteissa vailla toivoakaan paremmasta.

Minuun kirja teki vaikutuksen juuri kuvaamansa yhteiskunnan vastakohtaisuuden ja monijakoisuuden takia, ja sen juoni jäi mieleeni erittäin hyvin. Osa (mutta yllättävää kyllä, vain osa) teknologiasta on tietenkin vanhentunutta, etenkin kun kirjan on tarkoitus sijoittua vuoteen 2540, mutta se ei suuresti haitannut lukukokemustani, sillä teknologia ei (eivätkä edes kirjan kuvaamat historialliset, nyt jo vanhentuneet tapahtumat) ole kirjan kirjan juonen pääasia, vaan sen kuvaama järjestelmä, joka voidaan mieltää monella eri tavalla. Suosittelen kaikille dystopisista/utopistisista yhteiskuntakokeiluista kiinnostuneille.