Kummitustarinoita
Alkuteos ilmestynyt 1931. Valikoinut ja suomentanut Hannu Poutiainen. Sidottu.
Yksitoista haudanmakuista tarinaa yliluonnollisen kauhun mestarilta.
Englantilainen yliopistomies M. R. James (1862–1936) on nykyaikaisen kummitustarinan isä. Muinaistutkijan vainulla hän penkoo menneisyyden multia ja kaivaa haudoistaan toinen toistaan kauhistuttavampia tarina-aiheita: keskiaikainen käsikirjoitus, jonka kirous kiertää omistajalta toiselle; noitana tuomitun naisen kosto haudan takaa; kiikarit, joilla voi henkensä uhalla katsoa menneisyyteen; uteliaan seikkailijan kohtalokas lumoutuminen ruotsalaiskreivin "mustasta pyhiinvaelluksesta".
Kotimaassaan James on kulttuuriaarre, jolta lukijapolvi toisensa jälkeen on saanut lähtemättömimmät pelonsäväyksensä. Tähän kirjaan on valittu hänen novellituotantonsa ydinosa, jonka hiljalleen yltyvät tunnelmat heräävät henkiin rikassointisella ja mieleenpainuvalla suomen kielellä. On sitten kesäillan hämy tai sydäntalven kynttilänvalo, näitä tarinoita kelpaa lukea yhtä hyvin itsekseen kuin ääneen perheen tai ystävien kesken – niin kuin teki James itsekin: useimmat tarinoista on kirjoitettu toveripiiriä varten joulunajan pelotteluksi.
Sisältö:
Kaniikki Albéricin leikekirja (Canon Alberic's Scrapbook, 1895)
Saarnipuu (The Ash-Tree, 1904)
Kreivi Magnus (Count Magnus, 1904)
"Vihellä vain, niin luoksesi joudun" ("Oh, Whistle, and I'll Come to You, My Lad", 1904)
Mezzotinto (The Mezzotint, 1904)
Middot-traktaatti (The Tractate Middoth, 1911)
Vainoriimut (Casting the Runes, 1911)
Katedraalin kuoripenkit (The Stalls of Barchester Cathedral, 1910)
Näkymä kukkulan laelta (A View from a Hill, 1925)
Varoitus uteliaille (A Warning to the Curious, 1925)
Vinjetti (A Vignette, 1936)
Käyttäjät lukeneet myös
M. R. James
Montague Rhodes James (1862 – 1936) oli englantilainen keskiajan tutkija ja kirjailija. Jamesin tieteellistä työtä arvostetaan yhä suuresti, mutta hänet muistetaan parhaiten hänen kauhutarinoistaan, joita monet kriitikot ja kirjailijat pitävät englanninkielisen kirjallisuuden hienoimpina ja jotka ovat vaikuttaneet laajasti moderniin kauhuun.
James uudisti kauhutarinan 1900-luvulle hylkäämällä monet edeltäjiensä muodolliset goottilaiset kliseet. Häntä arvostetaan erityisesti realismin ja kuivakan huumorin käytöstä, joiden avulla hän juurrutti tarinansa arkeen ja loi kontrastin yliluonnollisille elementeille. Häntä pidetään ”antiikkisen kummitustarinan” luojana ja ”folk horrorin isänä”, sillä hänen juonensa ja henkilöhahmonsa ammensivat hänen omista tieteellisistä kiinnostuksenkohteistaan muinaiseen kansanperinteeseen ja Itä-Englannin maaseutumaisemiin.