Kalevan pojat
Sidottu, kansipaperi.
Sykähdyttäviä seikkailuja ja kalevalaista henkeä Suomen sydänmailla – lukijoiden rakastama sarja saa jatkoa Kalevalan päivänä
”Taas minua tarvitahan /
Katsotahan, kaivatahan /
Uuden sammon saattajaksi /
Uuden soiton soittajaksi.”
Vihollisen lähettämille vitsauksille ei näy loppua, ja Juko Rautaparran uudisraivaajaperheessä joudutaan varautumaan hyytäviin aikoihin. Perheen kuopus, tietäjänoppilas Tenho ja hänen opastajansa Yörnin äijä yrittävät toipua Tuonelan ja Päivölän koettelemuksistaan, mutta kun nälkä uhkaa, kaksikon on lähdettävä etsimään myyttisiä Kalevan poikia. Retki vie heidät kauas saamelaisten maille ja ikiaikaisen viisauden lähteille.
Esikoispoika Heiska tekee suuren päätöksen ja lähtee sotilaskoulutukseen Pyhän Olavin linnaan, mikä sysää häntä pari vuotta nuoremmalle Varpulle vastuuta kotitilasta. Parantajana mainetta keränneellä siskolla on kuitenkin muita suunnitelmia.
Kalevan pojat on Mikko Kamulan (s. 1982) Metsän kansa -suursarjan neljäs osa. 1400-luvun loppupuolelle sijoittuva, historiaa ja fantasiaa yhdistelevä sarja ammentaa voimansa jylhästä luonnosta ja herättää henkiin suomalaiset myytit tavalla, jolla sitä ei ole aiemmin tehty.
Mikko Kamula
Mikko Kamula (s. 1982) on Tampereella asuva kansanperinteen tutkija ja harrastaja. Hän on opiskellut folkloristiikkaa, kansatiedettä ja historiaa Turun yliopistossa ja työskennellyt kulttuuriperinnön erikoissuunnittelijana Metsähallituksen Luontopalveluissa. Hän vaeltaa mielellään tuhansien järvien maassa ja kuvittelee, millaisena muinaiset suomalaiset ovat metsämme nähneet.
Kirja-arvioita
Kun tilanne äityy oikein epätoivoiseksi, pitää laskea tulevaisuutensa legendojen varaan.
Kalevan pojilla Mikko Kamula palaa Ison härän tasolle. Sarjan neljännessä osassa realismi ja fantasia ovat mielestäni Tuonelasta paluun jälkeen taas paremmin tasapainossa. Muutenkin kirja on tapahtumakirjoltaan ja mytologiselta pohjaltaan kolmososaa monipuolisempi.
Kuten sarjassa aiemminkin, Kalevan pojissa paikoin selitellään asioita tarpeettoman paljon, eikä dialogi aina ole kovin autenttista. Mutta kuinka paljon tällaiset heikkoudet loppujen lopuksi häiritsevät yli 700-sivuisessa kirjassa? Rikkoja rokassa, rikkoja rokassa.