Syvyyksien tytär

Rick Riordanin "Syvyyksien tytär" (Otava, 2022) on suositun amerikkalaiskirjailijan seikkailuromaani, jossa unohdetaan vaihteeksi mytologiat ja käydään Jules Vernen tieteisklassikoiden Sukelluslaivalla maapallon ympäri (lapsuuden suosikkejani) ja Salaperäinen saari kimppuun.

Viidentoista kieppeillä oleva Ana Dakkar opiskelee Harding-Pencroft -akatemiassa, josta valmistuu tulevaisuuden lupauksia kaikenlaisiin huipputason merellisiin tehtäviin. Ja sitten tapahtuu kamalia: kilpaileva koulu Land-instituutti tuhoaa opinahjon tuhoisassa torpedoiskussa. Henkiin jää vain kourallinen oppilaita ja tohtori Hewitt. Myös Anan isoveli saa surmansa.

Välittömästi iskun jälkeen Analle määrätään oma henkivartija ja hänen turvallisuutensa on nyt kaikkien prioriteettilistalla ykkösenä. Juttu on nimittäin niin, ettei Ana tiedä kaikkea suvustaan: hän on itsensä kapteeni Nemon jälkeläinen ja samalla ainoa henkiin jäänyt, jolla on kyky käsitellä myyttisen kapteenin jälkeensä jättämää huipputeknologiaa, mukaan luettuna sukellusvene Nautilus. Nyt Anan on vain pysyteltävä hengissä. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä iskusta selviytyjien joukossa saattaa olla petturi...

Lopputulos on vauhdikas seikkailu, jota voisi kai tarjota parhaiten varttuneemmille alakoululaisille, joita juonen yleinen hömelöys kaikkine epäuskottavuuksineen ei niin kamalasti vaivaa. Romanttinen puoli kirjassa on jätetty viitteelliseen rooliin. Ana on ruskea hindutyttö ja hänen paras ystävänsä kuuluu autismikirjon piiriin, joten samaistumismalleja löytyy moneen lähtöön.

Vaikka loppuratkaisu tarjoaisi periaatteessa mahdollisuuden jatko-osille, taitaa kyseessä olla silti yksittäinen romaani. Ihan hyvä niin. Elokuvaversio on kuitenkin luvassa lähitulevaisuudessa, ja kieltämättä tarina on helppo kuvitella puolentoista tunnin Disney-leffaksi puristettuna. Lupaan syödä hattuni, jos loppukohtauksessa ei ole auringonlaskuun seilaava sukellusvene, joka saa kaverikseen merestä ponnahtavan delfiinin...