Kahvia ja aikamatkailua sarjan avausosa tarjoilee sitä mitä voi tämän nimiseltä sarjalta olettaa: Kahvia ja aikamatkustusta. Syrjäisellä kujalla Tokiossa sijaitsee nimittäin kahvila, jonka erään pöydän yhdeltä tuolilta on mahdollista matkustaa ajassa. Kirjassa kerrotaan neljän ihmisen tarina, jotka kaikki päättävät matkustaa ajassa yhden kesän aikana.
Tämä on rönsyilevästi kuvattu kertomus siitä, miten aikamatkustus itsessään ei muuta mitään, vaan muutos tapahtuu ihmisessä itsessään jos on tapahtuakseen. Välillä kuunnellessa turhauduin siitä, miten alettiin yhtäkkiä kuvailemaan vaikkapa kassakoneen toimintaperiaatetta ja historiaa tai miten aikamatkustuksen sääntöjä toisteltiin rukouksenomaisesti.
Minulle jäikin tästä kirjasta muutenkin tunne, että ymmärsin tämän liian pinnallisella tasolla. Tunnen usein näin luettuani jotain aasialaiseen kulttuuripiiriin liittyvää. Kuin pinnan alla olisi jotain mistä ei oikein saa otetta, kun ei tunne vaikkapa nyt japanilaista kulttuuria riittävän hyvin.
Kuitenkin kirjan esittelemät ihmiskohtalot olivat mielenkiintoisia, joten kyllä tämä loppukesän kävelylenkkikuunteluna toimi.