Sodan myrsky oli pettymys aina nimestään alkaen. Kirjalla ei tuntunut olevan juonta laisinkaan ja hahmot harhailivat edestakaisin ilman mitään selkeää tarkoitusta. Myös suurin osa hahmoista osoittautui merkityksettömiksi, esimerkiksi Kilornia on raahattu mukanan koko kirjasarjan ajan, vaikka hänestä ei lopultakaan ollut kenellekään mitään iloa. Kirjailjan ratkaisusta ottaa useita näkökulmia ei ollut lukukokemuksen kannalta mitään iloa. Se, että meille näytetään Mavenin ajatuksia ei tuonut meille mitään lisää. Ainoa mihin sillä oli mitään vaikutusta oli se, että näkökulman myötä loppuratkaisu tuntui vielä entistä epäreilummalta.
Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi yksinomaan paha maku suuhun. Odotin julkaisua yli vuoden ja vaikka aiempi osa Kuninkaan kahleet oli pettymys uskoin silti, että tarina saisi arvoisensa lopun. Väärässä olin. Kuninkaan kahleet oli Sodan myrskyn rinnalla loistava. Sodan myrsky ei toteuttaut ainuttakaan lukijan toiveista tai odotuksista. Kirjailija lupaili aiemman kirjan lopussa vaikka ja mitä, mutta ei lopulta vaivautuntkaan käyttämään mielikuvitustaan kunnon juonen kehittelyyn. Kirjan lopetus saa miettimään, miksei tätä voinut tehdä jo viime kirjan lopussa vaan tarinaa oli pakko venyttää, vaikka mitään uuttaa sanottavaa ei enää ollut.
Tuntui, että kirja on kirjoitettu huolimattomasti ja kirjailijaa ei oikeasti enää edes kiinnostanut mitä hahmoille tapahtuisi. Aveyardin ajatukset olivat jo seuraavassa kirjasarjassa ja Punaisen kunigattaren lopetus oli pakollinen paha, johon hän ei juuri jaksanut enää käyttää vaivaa. Myös kirjasarjan nimi Punainen kuningatar osittautui Sodan myrskyn myötä harhaanjohtavaksi.