Vishman

Kirja on täyttä roskaa kuten suurin osa nykyfantasiasta.

It reads like a history book and has overly long boring parts. Still, it's a classic and can be captivating.

If you want an entertaining story using certain similar elements, Dragonlance Chronicles and Legends blows LotR out of the water. Dragonlance has it all, great and relatable characters, tragedy, fun comedy, great battle scenes, epic setpieces and drama. To me these 6 books are the peak of fantasy literature, not LotR despite its influence.

Lord of the Rings: 8/10

Nykyfantasia on usein täynnä tympeää nihilismiä ja yksiulotteisia hahmoja (esim. George Martin).

Näin ei kuitenkaan ole Dragonlance Legendoissa.

Raistlin ja Caramon Majere ovat fantasian parhaiten mieleenjääviä henkilöhahmoja joiden sisäiset konfliktit ja pyrkimykset luovat todellisentuntuista hahmovetoista draamaa.

Trilogian toinen osa Kaksosten Sota on koko Dragonlance- sarjan paras, ja viimeisen osan loppuhuipennus käy tunteisiin pahemman kerran. 

Kaksosten Aika, Sota ja Koetus ansaitsevat kaikki täyden kympin.

Mahtava, joskin myös raaka ja monesti vastenmielinen tarina. Hahmot ovat siitä huolimatta loistavia ja kuvun mysteeri jaksaa kiehtoa aina taidokkaaseen loppuratkaisuun asti.

Kuvun Alla on pitkä, eeppinen tiiliskivi ja Kingin parhaimmistoa.

Kingin paras kirja sitten Musta Torni- sarjan. Herääminen on hieman aliarvostettu teos ja Kingin myöhempää tuotantoa, mutta mielestäni se on paljon parempi kuin esim. Hohto, Duma Key tai SE, joita pidetään yleisesti klassikkoina.

Kirja ei ole mikään tiiliskivi, mutta kertomus tuntuu silti pitkältä siirtyen sulavasti vuosikymmeneltä toiselle. Tämä on melkoinen saavutus mielestäni. 

10/10, loppuratkaisu on Kingin parhaimmistoa ja voi jäädä mieleen kummittelemaan pidemmäksikin aikaa.

Kubrickin elokuva on parempi kuin tämä kirja, mikä on harvinaista sillä yleensä asia on päinvastoin.

Hohtoa on usein kuvailtu kaikkien aikojen parhaaksi kauhukirjaksi, mutta mielestäni se ei yllä Kingin parhaiden tasolle.

Uskoisin että kirja on parempi jos et ole nähnyt elokuvaa.

Arvostelen kerralla koko Viides Aika trilogian.

Ensin pieni alustus. Margaret Weis ja Tracy Hickman kirjoittivat ensimmäiset 8 kirjasarjan osaa eli kolmiosaisen Dragonlance Kronikat- trilogian, Legendat- trilogian, sekä kirjat Uusi Sukupolvi ja Kesätulen Lohikäärmeet.

Kronikat ja Legendat olivat mestarillista fantasiaa täynnä loistavia hahmoja, draamaa, komediaa, taisteluita, tragediaa... yksinkertaisesti sanottuna kirjat sisälsivät kaiken mitä hyvältä kirjallisuudelta voi odottaa. Omissa silmissäni parempaa fantasiaa ei ole koskaan kirjoitettu ensimmäisten kuuden (Kronikat ja Legendat) Dragonlance kirjan jälkeen.

Entä siis Viides Aika- trilogia? Uusi kirjailija Jean Rabe suitsii sarjan ennennäkemättömiin...

SYÖVEREIHIN.

Kirjat ovat aivan käsittämätöntä roskaa. Hahmot ovat paperinohuita. Draama on olematonta. Kirjoissa ei tapahdu mitään hauskaa, traagista tai odottamatonta. Hahmot vain liikkuvat paikasta toiseen ja taistelevat robottimaisesti samanlaisesta kahinasta toiseen.

On käsittämätöntä kuinka täyden kympin sarja upposi näin syviin vesiin yhden täysin ammattitaidottoman kirjailijan toimesta. Weis ja Hickman yrittivät korjata vahinkoa Viidettä Aikaa seuraavalla Sielujen Sota trilogialla, mutta edes he eivät enää koskaan saavuttaneet sitä vuorenhuippua jolle he ensimmäisillä kirjoillaan nousivat.

Olen antanut Dragonlance Kronikat ja Legendat sarjan osille täydet kympit. Lohikäärmeiden Aika ja samalla koko Viides Aika trilogia saa yhden tähden, sillä kirja ei todellakaan sisällä mitään mielenkiintoa herättävää ja kirjoitus on surkeaa tasoa.

Välttäkää kuin kiinalaista torakkatehdasta.