Luin joku aika sitten tämän kirjan ihan mielenkiinnosta, sillä olin kuullut monia juttuja siitä ja äitini sanoi kirjani olevan ihana. Kirja osoittautui aivan niin ihanaksi, kuin olin sen olettanut olevankin.En oikein osaa sanoin kuvailla, mutta yritetään. Se oli niin ihanan koskettava ja opetti, minkä takia ei kannata kasvaa liian nopeasti aikuiseksi. Olin kuullut, että loppu olisi surullinen, ja odotin sitä kauhuissani. Muistaakseni en tainnut itkeä kuin ihan vähäsen, enimmäkseen järkytyin tavasta, jolla se sitten loppui, mutta kirja jätti minulle jotenkin rauhallisen olon, en oikein osaa kuvailla sitä. Luen sen varmasti vielä uudestaan.

Suoraan sanottuna en pitäytr kirjasta yhtään. Huomasin kirjan ilmestymisen Risingin kautta ja ajattelin, että voisin lukea kirjan. Se näytti ulkoisesti hyvältä ja takakannen tekstikin oli aika mielenkiintoinen. Alussa kirja oli tylsä. Ajattelin, että ehkäpä se paranee loppua kohden. Tuli välillä semmoinen tunne, että en viitsi, en viitsi, mutta en halunnut jättää kirjaa kesken. Luin kyllälkin kaksi muuta kirjaa tämän välissä:) Mielestäni kirja ei vastannut takakantta oikein kunnolla, sillä siinä puhuttiin keijuista, mutta sain kyllä niistä "keijuista" kaikkea muuta kuin keijumaisen kuvan. No, ehkä niin oli tarkoituskin... Kuitenkin kirjassa oli hyvätkin puolensa. Pidin siitä, että "seassa" oli (ilmeisestikin) irlannin kielisiä sanoja ja niistä suomennus viimeisillä sivuilla. Myös kansi oli todella hieno, mutta näköjään ei pidä luottaa hinoihin kansikuviin. Kirjailija oli myös erittäin oikeassa ajan puutteesta, siilä välillä tuntuu, että aika ei oikeasti riitä mihinkään. Välillä tuntui, että onkohan meidänkin maailmassamme toinen ulottuvuus, jonne kaikki aika katoaa....:)

Kuten muutkin ovat sanoneet, ei olisi voinut tämä sarja paremmin loppua. Olen vieläkin vähän shokissa luettuani tämän kirjan. Kun aloitin sen, niin itkin jo kolmannessa luvussa, varmaan osaksi kirjan tapahtumien takia ja osaksi siksi, kun tämä olisi viimeinen tästä sarjasta. Pidin kirjasta tosi paljon. Etenkin viimeinen luku oli mielestäni jotenkin ihana ja koskettava. Ajattelin, että loppu itkettää minua, mutta en tiedä syytä miksi, olisinko ehkä vähän tyhmä, mutta pääasiassa nauroin sille. En tietenkään niissä kohdissa joissa kuoli ihmisiä, mutta välillä kaikki kirjan tapahtumat jotenkin vyöryivät vauhdiilla ja siellä täällä oli jotain, minun mielestäni, hauskaa. Lopputaistelu oli hieno ja jännitin koko sen ajan, että mitähän seuraavaksi tulee. Kaiken kaikkiaan kirja oli mielestäni mahtava. Kiitos J.K Rowlingille tästä mahtavasta sarjasta, se on yksinkertaisesti paras!

LÖysin kirjan vahingossa kirjastosta ja luettuani ekan kappaleen, olin ihan "koukussa" tähän kirjaan. Kuvat ovat tosi hienoja, tarina on ihan hyvä, paitsi tuntuu siltä, että päähenkilö Paju kiertää paikasta toiseen ja näkee vaan erilaisia otuksia, eikä sitten muuta tapahdukkaan. Muuten tykkäsin kirjasta tosi paljon. Kuvista erityisesti.