Sysimetsän poika
Alkuteos ilmestynyt 1998. Kuvittanut Chris Riddell. Suomentanut Tiina Ohinmaa. Sidottu.
”Sinun kohtalosi odottaa Sysimetsän tuolla puolen…”
Sysimetsän peikot eivät koskaan poikkea polultaan, mutta erilainen ja muutenkin aivan erityinen Paju rikkoo sääntöä. Kun Spelda-äiti eräänä päivänä jälleen kertoo tuttua tarinaa Pajun nimen alkuperästä, hän paljastaa vihdoin kyyneleet silmissä, kuinka puun juurelta löytynyt, lohturiepuunsa kääritty poikalapsi aikoinaan päätyi Spelda ja Tuntum Halkoisen kasvatiksi. Paju on ällikällä lyöty: ”Kuka minä sitten olen?”
Pajun on lähdettävä matkaan serkkunsa luokse, halki synkän korven. Kehtolinnulta hän kuulee kohtaloonsa liittyvän ennustuksen ja ryhtyy toiveikkaana etsimään omaa tietään. Sysimetsän kirous vainoaa kuitenkin jokaista, joka on joskus rohjennut poiketa polulta…
Sysimetsän poika on kertomus oman identiteetin ja ystävyyden etsinnästä. Chris Riddellin ilmeikäs viivapiirroskuvitus tukee oivallisesti Paul Stewartin rönsyilevää fantasiaseikkailua.
Käyttäjät lukeneet myös
Paul Stewart
Paul Stewart (s. 1955) on brittiläinen lasten- ja nuortenkirjailija.
Linkkejä
Vesa Sisättö: Sysimetsän poika. Helsingin sanomat 2.1.2006.
Kuva: Wikimedia Commons.
Kirja-arviot ja kommentit
Mukavaa perus nuortenfantasiaa, jossa painopiste tosin vaappuu enemmän vilisevien tapahtumien ja onnettomuuksien puolella kuin syvällisemmässä Ikuisten Totuuksien kerronnassa ja käsittelyssä. Päähenkilö Paju meinaa monen muun protagonistin lailla kokea Tintin kohtalon, muuttua "Päähenkilöksi vailla ominaisuuksia" sitäkin värikkäämmän ja sekopäisemmän seurueen takia. Kirja toi hieman mieleen "Surkeiden sattumusten sarjan", kuinka Paju toikkaroi onnettomuudesta toiseen ja kuinka ystävät saavat surmansa ja pahat olennot pettävät hänet. Sysimetsän maailma florineen ja faunoineen on mahtavasti suunniteltu, kenties sen viherhelvettiin oli panostettu hieman liikaakin. Ylitse pulppuavan runsas metsä lihansyöjäkasveineen, vinksahtaneine asukkeineen ja aina nälkäisine petoineen tuntui jopa Eedenin puutarhan irvikuvalta. Tarina itsessään on loppujen lopuksi aika perinteinen etsintätarina, mystisesti löydetty orpolapsi joka etsii paikkaansa ja kotiaan maailmasta. Kieränlempo oli hahmoista kenties mehukkain, samoin mesinkäiset ja raivotarmoukat sisälsivät piikittelyä nykyajan ilmiöitä kohtaan. Paju vaikutti varsin onnettomalta hahmolta, mutta toivottavasti hän kehittyy trilogian jatko-osissa. "Sysimetsän poika" on mukavaa ajanvietelukemista ja varsin tyypillinen fantasiaseikkailukirjallisuuden edustaja. Suosittelen sille, joka etsii mukavaa ja sujuvaa lukemista ilman sen kummempia synkistelyjä tai pohdintoja. Arvosana: 6+.
Muistaakseni sain lahjaksi jokunen vuosi sitten. Seikkailukirjojen ystävänä pidin kirjasta. Ja kuten Minzki jo sanoi, kuvat ovat mahtavat, innostuin jopa itse kokeilemaan samanlaisten piirtämistä. Kirja tosin junnaa hieman paikallaan, mutta kirja on mahtava.
Sysimetsän poika on tosi hyvä kirja, olen lukenut myös sen toisen ja kolmannen osan eli Myrskynmetsästäjä ja Santafraxin ikiyö. Kirjoja on tulossa niin paljon niin toivon että sarja ei huonone loppuun päin... Niin käy monille kirjoille. Kuten toisessa arvostelussakin minäkin pidin kuvista erityisen paljon. =) Päähenkilöitä ja paikkoja kuvailtiin tosi hyvin ja tiesin heti kehen luotan ja kehen en. Arvosana: 10-.
LÖysin kirjan vahingossa kirjastosta ja luettuani ekan kappaleen, olin ihan "koukussa" tähän kirjaan. Kuvat ovat tosi hienoja, tarina on ihan hyvä, paitsi tuntuu siltä, että päähenkilö Paju kiertää paikasta toiseen ja näkee vaan erilaisia otuksia, eikä sitten muuta tapahdukkaan. Muuten tykkäsin kirjasta tosi paljon. Kuvista erityisesti.