Shjaawen

Oikeastaan osasin odottaa että näin se menee, alusta mielettömän tylsä, mutta sitten kun se lähti menemään niin ei sitä kyllä kesken voinu lopettaa. Sitten tuli selityskin sille kaikella mitä alussa tapahtui. Se loppui kesken, harmitti kun ei ollut mitään millä jatkaa heti perään. Puolesta välistä eteenpäin kirja pelastui, mutta alkuun jäin kaipaamaan jotain...
Ai että kyllä minä arvostan tätä kirjailijaa! Lisää fantasiakirjailijoita Suomeen!

Niin, Eddings on aikoa fantasiakirjailija jonka teoksia löytyy koulunkirjastosta. Ja samalla myös ainoa kirjailija joka on onnistunut nukuttamaan minut ennen kuudettakymmenettä sivua! Surullista. Minusta tuo oli TYLSÄ. suoraann sanottuna. Tietysti jos tykkäät, niin lue pois, mutta minuun ei iske.

PETTYMYS! Odotin Salvatorelta enemmän. Jos ei muuta, niin kirja oli mielestäni Suomennettu surkeasti, jossain vaiheessa tuntui, että lukee jotain fantasiakirjaa, joka on kirjoitettu kuin lastenkirja. Jäi harmittamaan ihan sikana, sillä pidän Salvatoresta kirjalijana todella paljon. Oli siinä jotain hyvääkin, mutta se ei riittänyt pelastamaan tätä kirjaa. ARGH! EI NÄIN! Huonoin pitkilleen lukemani kirja, ja karvas pettymys.

Tämän kirjan kohdalla, voisin sanoa, arvanneeni aikapian loppuratkaisun, se oli sääli, koska odotin jotain yllättävää siellä jossain vaiheessa, ja toivoin kovasti että olisin väärässä, mutta ei väkisin. Semmosta perus fantsua. Mitä muuta siitä sanoisi? No ainakin nauroin jossain välissä, en tiedä miksi, mutta nauroin. Päähenkilö oli jollain tapaa todella kiehtova muuntautumis kykyineen, mutta välistä raivostuttava.

Kirja oli jollain tapaa mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, en pahemmin yleensä arvosta velhoja päähenkilöinä, mutta nyt tein poikkeusen. Tässä oli jotain mystistä, tulen varmasti lukemaan viellä lisää Ursulan kirjoja, vaikka juttu välillä lopahtikin, niin siitä huolimatta...

Pidin kirjan kirjoitus tyylistä, se on jotain aivan mahtavaa. Hahmoista parhaiten mieleeni jäi Jarren. Ja parhaat kohdat liittyivät Jarreniin, yllätys, olisiellä kohtia jotka eivät olleet niin kiinnostavia, mutta kirja oli koukuttava, pidin erityisesti siitä alusta, kun Jarren ilmestyi kertomukseen ensimmäisen kerran. hitto, sääli kun olen huono kirjoittamaan arvosteluja, mutta pidin siitä kirjasta todella paljon.

Alku oli mitä oli, mielenkiinto meni lukea, luin alun syyskuun alussa, lopun tuossa viimeyönä. Jossain vaiheessa kirja meni oikeasti ihan mielenkiintoisesksi. Ja asitä voi melkein sanoa jopa hyväksi. Suomalaisessa fantasiassa on paljon kehittämistä. Kisrja oli jollain tapaa ihanan omalaatuinen, jollain tapaa niiiiiiinn kliseisnen. pidin siitä silti. Sääli kun kaikkea ei sanottu suoraan, vaan joutui lukemaan rivien välistä. Kirja oli kuitenkin ihanaa vaihtelua pitkään yhteiskuntapolitiikkaa käsittelevään opiskelujaksoon, joka tappoi melkein mielikuvitukseni...

Paras ystäväni kysäsi tykkäänkö fantasiasta ja scifistä, sain käteeni lapun kirjailijan nimestä. Ja siitä se sitten lähti. Kirja oli välistä tylsä, välistä hirvittävän mielen kiintoinen, sääli että se loppui kesken, koska kirjastosssa ei ole jatkoa siihen. Jollain tapaa se oli niin hirvittävän erillainen. Idea oli aika kiva, en silti lämmennyt sille niin hirvittävästi. Vaikka uskon ettei jää viimeiseksi kirjaksi jonka luen Robertilta. Suosittelen lukemaan.

Toistaiseksi vasta luen kirjaa, erehdyin aloittamaan kirjastossa ja jouduin laimaan. Jossain vaiheessa kylmät väreet rupes hiukan kulkemaan pitkin selkää, en vähään aikaan ole lukenut kirjaa joka koukuttaisi samalla tavalla. Aika mahtava, kivaa vaihtelua siihen perus fantasiaan ja scifiin mitä lueskelen normaalisti. Matt on melkoisen kiehtova hahmo, samoinkun se ettei kukaan usko mitä se sanoo, sitten se vanha ämmä minkäluona se on, ihanan kamalan mystinen ja kamala. Siksi vissiin niin hyvä, mutta tykkään todella... katellaan tykkäänkö sitten siitä miten tää loppuu, se nähään sitten yöllä... EDIT: Mustaa magiaa oli lopussa ripaus liikaa minun mieleeni. Vaikka käänteitä riittikin, niin loppu oli silti hiukan ennalta arvattava.