Holvi metsään
Alkuteos ilmestynyt 1993. Suomentanut Anja Haglund. Päällys: Geoff Taylor. Scifin parhaita. Sidottu, kansipaperi.
Mythopoeic-palkintoehdokas 1995.
Syrjäisen tammimetsän ympäri kulkee muutamassa tunnissa, mutta metsän uumeniin eksynyt voi vaeltaa siellä viikkoja ja vuosia. Se on arvoituksellinen ikimetsä, jossa ihmisen myyttinen menneisyys herää väkevänä eloon: siellä saavat hahmon jo ammoin unohtuneet taruolennot.
Vakavassa onnettomuudessa loukkaantunut Alex Bradley on omalaatuinen, erilainen lapsi. Eräänä päivänä hän katoaa, ja kuukausia myöhemmin hänen ruumiinsa löydetään metsästä. Onko poika kuitenkaan kuollut? Hänen henkensä tuntuu vaeltavan aarnimetsän taruolentojen parissa, niihin sulautuen ja uusia luoden. Monen vuoden jälkeen isä lähtee metsään etsimään poikaansa...
Holvi metsään on balladimainen tarina matkasta myyttien ja legendojen maailmaan. Se on itsenäinen jatko-osa Metsän hengille ja Alkumetsälle, 80-luvun kenties omintakeisimmalle scifi-fantasialle ja tekijänsä läpimurtoromaanille.
Käyttäjät lukeneet myös
Robert Holdstock
Robert Holdstock (1948–2009) oli englantilainen kirjailija. Hänen fantasiakirjoissaan yhdistyvät tieteiskirjallisuus ja kelttiläinen tarusto.
Holdstock opiskeli eläinlääketiedettä Lontoossa ja valmistui filosofian maisteriksi. Hän teki neljä vuotta lääketieteellistä tutkimustyötä. Vuonna 1976 Holdstock julkaisi esikoisteoksensa, tieteisromaanin Näkevä sokea ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Holdstockin kiinnostus kelttiläisiin muinaisesineisiin juontui tutkijavuosien aikaisiin vierailuihin British Museumissa.
Alkumetsä
Viimeistä Alkumetsä-kirjaa Avilion (2009) ei suomennettu.
Alkumetsä sisältää tällä hetkellä 4 kirjaa.
Kirja-arviot ja kommentit
Alkumetsä sarjan kolmas osa on ikään kuin sekoitus ensimmäistä ja toista osaa. Kirja on myyttejä ja taruja tulvillaan - jopa liikaa, niin että meno äityi välillä vähän hämyksi ja raskaaksi lukea. Kirjassa oli jotain samankaltaisuutta tähän sarjaan kuulumattoman Muinaisuuden kosketuksen kanssa. Molemmissa on pääosissa teini-ikäinen poika, joka pistää ns. haisemaan. Holvi metsään ei kolahtanut samalla tavalla kuin Metsän henget, mutta hyvä se silti oli.
Paras ystäväni kysäsi tykkäänkö fantasiasta ja scifistä, sain käteeni lapun kirjailijan nimestä. Ja siitä se sitten lähti. Kirja oli välistä tylsä, välistä hirvittävän mielen kiintoinen, sääli että se loppui kesken, koska kirjastosssa ei ole jatkoa siihen. Jollain tapaa se oli niin hirvittävän erillainen. Idea oli aika kiva, en silti lämmennyt sille niin hirvittävästi. Vaikka uskon ettei jää viimeiseksi kirjaksi jonka luen Robertilta. Suosittelen lukemaan.