Metsän henget
Alkuteos ilmestynyt 1988. Suomentanut Anja Haglund. Päällys: Piotr Tomaszewski. Scifin parhaita. 2. painos 1991. Sidottu, kansipaperi.
British Science Fiction Association Award 1989.
Metsän henget on itsenäinen jatko-osa Alkumetsälle, 80-luvun kenties omaperäisimmälle tieteisromaanille, jossa myytti, legenda ja fantasia yhtyivät ikimuistoisella tavalla.
Uuden tarinan keskushahmo on nuori tyttö, Tallis Keeton, jonka veli oli Alkumetsän henkilöitä. Kadonnutta veljeään etsivän tytön vaellus aarnimetsän syvyyksiin on mahtava seikkailu ihmisen monikerroksiseen historiaan, kadonneiden kansojen ja kulttuurien pariin. Se on väkivaltainen ja raju maailma, jossa toden ja mielikuvituksen aja katoaa taruolentojen herätessä elämään.
Alkumetsän tavoin myös Metsän henget on palkittu Englannissa huomattavalla tieteiskirjapalkinnolla.
Robert Holdstock
Robert Holdstock (1948–2009) oli englantilainen kirjailija. Hänen fantasiakirjoissaan yhdistyvät tieteiskirjallisuus ja kelttiläinen tarusto.
Holdstock opiskeli eläinlääketiedettä Lontoossa ja valmistui filosofian maisteriksi. Hän teki neljä vuotta lääketieteellistä tutkimustyötä. Vuonna 1976 Holdstock julkaisi esikoisteoksensa, tieteisromaanin Näkevä sokea ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Holdstockin kiinnostus kelttiläisiin muinaisesineisiin juontui tutkijavuosien aikaisiin vierailuihin British Museumissa.
Alkumetsä
Viimeistä Alkumetsä-kirjaa Avilion (2009) ei suomennettu.
Sarja sisältää 4 pääteosta ja yhteensä teoksia 4 kpl.
Kirja-arvioita
Tapahtumat on pääosin kuvattu sisällä metsässä toisin kuin sarjan ensimmäisessä osassa Alkumetsässä. Pidin Metsän hengistä todella paljon. Siinä on sellaista kiehtovaa mystisyyttä ja mielikuvituksen lentoa mistä pidin. Kirjassa on täynnä tapahtumia, ajat ja tarut sekoittuvat ja kirja sisältää tunteiden koko kirjon – on iloa, surua, rakkautta, vihaa, inhoa, julmuutta ja kaikkea muutakin, jopa kauhua. Tarinan sisälle aivan uppoutui.
"Metsän henget" on pelottavampi kuin sarjan ensimmäinen osa "Alkumetsä", syväluotaavampi kuin muut lukemani Holdstockin kirjat ja ehdottomasti niistä ahdistavin. Miten niin monista aivan viattoman oloisista asioista voi saada irti jotain niin selkäpiitä kylmäävää? Joka tapauksessa kirja on yksinkertaisen loistava. Sen lumo ei piile "Alkumetsän" tavoin kielen yhdistyneessä tieteellisyydessä ja myyttisyydessä. Nyt mennään syvemmälle nimenomaan jälkimmäiseksi mainittuun. Kirja on hyvin vangitseva, ja ehkä siinä yksi pelottavimmista piirteistä: teos käsittelee aihepiireiltä jotain niin inhimillistä ja ihmisluontoon kuuluvaa, että vaikka se suorastaan etoo, kirjaa ei voi jättää kesken. Suosittelen kylmänväreistä huolimatta - tai ehkä juuri niiden takia. Itse ainakin pidin teoksen aihepiirejä mielettömän kiehtovina.