Shjaawen

Kirja oli jossain suhteessa aivan mielettömän loistava, sitä ei voinut pudottaa käsistään. Mutta loppujen lopuksi itse Nedut jäivät yhtä hahmoa lukuun ottamatta aika kaukaiseksi käsitteeksi. Olisin halunnut tietää enemmän siitä euroopan valloituksesta..
Kerronnalisesti ja idealtaan aivan mahtava kirja. Jolle peltolaan on helppo samaistua ja kulkea hänen mukanaan kirjan läpi. Silti jotain hyvin olennaista puuttuu...

Kirja oli täynnä jatkuvaa ristiriitaa, mutta mitä muuta se voi ollakkaan tälläisessä rakkaudessa? Hahmoihin on helppo samaistua ja katsoa asiaa heidän kantiltaan.
Kirjassa todellakin on paljon noituutta, itse hiukan jopa yllätyin, mutta muistin sitten että tässä ei lueta amerikkalaista fantasiaromaania, joissa velhot heittelevät tulipalloja.
Seksiä oli paljon, vaikka harvasanaisesti kuvailtuna.
Kaiken kaikkiaan, olisin halunnut tietää lisää siitä pikkuväestä ja Lokesta. Kirjaa oli mahdotonta lopettaa kesken, ehkä hiukkasen petyin, koska Valhalla = Viikinkejä. Mutta, tässä ollaan vasta menossa kohti Valhallaa ja ihmisistsä on vasta tulossa Jumalia... Kirjasto kutsuu, ja kaksi seuraavaa osaa kyllä löytyvät sen uumenista, ja täytyy katsoa löydänkö niitä kaipaamiani viikinkejä sitten jostakin. Jos en, niin olen löytänyt pikkuisen palan heidän uskomuksiaan...

Kirja joka paranee loppua kohti. En voi sanoa varsinaisesti pitäneeni siitä, että alussa kokoajan joku itki,se oli ärsyttävää! ÄRSYTTÄVÄÄ. Niinkuin kirjailija tapasi korostaa. Ensin tuntuikin että kirja oli raivostuttava, mutta sehän johtui pelkästään niistä tunteista joita kirjailija onnistui herättämään. Niinkuin edellinen arvostelija on jo sanonut, kuvaa todella hyvin nyky-yhteiskunnan eriarvoisuutta, omasta mielestäni myös erittäin osuvasti tyhmyyttä, sokeutta ja tietämättömyyttä.
Loppujen lopuksi olen sitä mieltä että kirja on upea, kaikessa ärsyttävyydessään ja epäoikeuden mukaisuudessaan ja suoranaisessa typeryydessään.
Ja todellakin, kirja kertoi ystävyydestä.

Veti aika sanattomaksi. Kirja oli todellakin unen omainen, ja siitä on todella vaikea päästä irti. Kesken ei voi lopettaa, ja sen loputtua, tuntuu että jää vain tyhjää. Pidin erityisesti kahdesta viimeisestä sivusta, todellakin kirja on nimensä arvoinen ja kertoo upeasti Geretin ja Mustan lokin tarinan.
Vaikka minua hiukan harmittaakin se, millainen Sawana on tässä kirjassa, niin ilman sitä juttu ei toimisi. Myös Jarrenin kohtalo jää hiukan avoimeksi, vaikkei häntä koko kirjassa varsinaisesti esiinny varjoa kummenpana.
Oma mielipiteeni tosin on etei Duanin tappama mies ollut Jarren.
Upea kirja.
Nämä kaksi kirjaa ovat lähes täydellinen kokonaisuus, ja tähän olisi todella hienoa lopettaa, ja silti odotan seuraavaa kirjaa...

Minua ei Jumala tässä kirjassa haitannut yhtään, vaan enemmänkin se, että kirja on suunnattu varhais-nuorisolle. En myöskään pitänyt kirjoitus tavasta. Tästä kirjasta jäi puuttumaan hyvä kuvailu, elävä teksti ja se jokin mystinen kauneus. petyin, koska odotin seikkailukirjaa Lentävästä Hollantilaisesta. oli se alusta sitä ja alku, antoi odottaa paljon enemmän. Uskon että kohde ryhmälleen kirja toimii oikein hyvin, mutta minua kirja ei liikuta juurikaan. Jumalasta puhutaan kyllä joo ihan jonkin verran, mutta kristilliseksi kirjaksi en tätä lue. Jos et säikähdä sanaa - Jumala, ja olet varhaisnuorisoa, suosittelen lukemaan, mutta jos olet joku amiksessa opiskeleva hemmetin hippi joka kahlaa läpi kaikki mahdolliset seikkailu ja fantasiakirjat, niin tämä ei ole sinun juttusi.

Aivan mahtava kirja, kartan tarkkuutta jäin kaipaamaan en oikein muuta. Kirja oli ehdottomasti sarjan paras. Mistä tän voi ostaa? Ehkä yksi parhaita kohtia oli se alku, kun se kerto siitä eläimellisestä elämästä, toinen oli kyllä vuorimaat ja niiden takana. Etenkin Patsas metsä nousi mielikuviin niin upeaksi, että taidan haluta piirtää sen... Hyvin kuvailtu se lohikäärmeen veisto... mahtavat keskustelut ja pohdinnat. Hiukan surullisen sävyinen, ja siinä surullisen sävyisyydessään niin koskettavan mahtava. Tämä kirja haittasi nukkumistani, mutta se oli sen arvoista.

Tästä kirjasta voidaan sanoa, että alku ja loppu pitäisi arvoida ihan erikseen. Alusta en niinkään tykännyt, mutta loppu, oli aivan mahtava, minun mielestäni siis. Oliko se joku meren lapset luvun jälkeen olin vaan nenä kiinni kirjassa. Täytyy sanoa etten aivan sellasta loppua odottanu tulevan, mikä oli todella hyvä. Mutta ei se loppu kunnolla aukea jos ei lue sitä alkua. Ehkä se lopun koskettavuus ja käsin kosketeltavuus johtui niistä lohikäärmeistä ja tavasta vaeltaa kuoleman ja elämän välillä etsimässä ikuista elämä... En tiedä, mutta tuon kirjan lopun tulen muistamaan, alkua en. Tämä oli myös kakkos osaa huomattavasti perempi, ykkäs osaa se ei silti viellä täysin tavoita, jotain jää puuttumaan, sitä jotain odotellessani...
Loppu saa numerokseen neljä, alku kolme.
Hyviä lukuhetkiä, suosittelen.

Pidin tästä kirjasta, ja kirjoitus tavasta. Välillä oli kyllä että jaa, ennalta arvattavaa, mutta kyllä se silti osui ja upposi, pienin puuttein tosin. Sääli kun en muistanut mitä aiemmissa osissa tapahtui, kun niiden lukemistesta on lähemmäs kahta kolmea/vuotta, mikä aiheutti välillä pieniä kysymys merkkejä, siis miten tää tähän liitty? kuka hitto tuo henkilö on? ai se onkin tuo eikä tuo... mutta alussa oli henkilö luettelo aika tarkkaan. Kirjassa varmaan parasta oli kauniit kuvailut, juonittelutkin oli onnistunu suhteellisen hyvin, niitä ei ainakaan puuttunu, ja käänteitäkin riitti. ehkä sitä juonittelua ois voinu olla kuitenki vähän nähemmän, tuntu että sitä tulee joka suunnalta ja kamalasti. En sanoisi että japsfriikin unelma, siinä suhteessä tuo on kyllä väärässä, mutta kirjana aivan mahtava, vaikka uudelleen en aio lukea. Arvosanana menisi 3½ tai 4, en tied'ä kumpi, se oli kuitenkin hyvin ja kiehtovasti kirjoitettu. (muutomia kohtia lukuun ottamatta)

Jollain mystisellä asteella pidin tästä enemmän kuin edellisestä, se johtunee varmaan siitä sudesta ja narrista. Osittain se oli kyllä että siis anteeks täh? mutta suurimmilta osin, se oli hyvä, ja veti mukaansa. Kirjoitus tavassakaan ei ollut valittamista, ainoastaan kirjan alku oli tylsä. Tuli mietittyä että koskas tämä alkaa? mutta muuten en valita. odotan vaan innolla sitä kun saan kolmannen kirjan käsiini... ja nyt en sano muuta.

Tämä kirja olisi voinut olla parempikin. Pidän tuosta metsästä joka on Holdstockin kirjoissa, Oikeastaan tiedän jo kahden kirjan lukemisen jälkeen millä kaavalla Holdstock kirjoittaa, enkä valita.
Mutta ****** olisi edes tälläkin kertaa sijoittanut ne tapahtumat enemmän sinne metsään, myös ennen puolta väliä. Tässä oli muutoma todella hyvä kohta joista todella pidin, hahmoina pidin eniten Merlinistä tai papista.
Loppu jäi minulle hiukan hämäräksi, eikä kirja ollut niin mukaansa tempaava, kuin edellinen lukemani. Joku näissä silti aina kiehtoo, ja kohta on pakko lainata uusi ja toivoa että se on parempi. varmaan se on se omaperäisyys...
Holdstockissa arvostan eniten sitä, ettei hän ole niin hiivatin kliseinen mitä voisi olla.(vaikka hiukan ennalta arvattava toisinaan onkin)

AH! Oli ihana lukea tämän sorttinen kirja pitkästä aikaa. Sai sillä verukkeella "hiukan" vapaa aikaa itselleen. Vaikka välillä olikin hiukan sekavaa tekstiä että joutui kunnaolla ajattelemaan mitä, miksi, missä, milloin. Ei se juuri menoa haitannut. Kirjoitus tapakaan ei ollut hassumpi, osa hahmoista jäi minulle hiukan hämäräksi olemukseltaan ja moraaliltaan. Kaikista eniten pidin Narrista. Pidin myös niistä historiikki pätkistä luvun alussa, ja yllätyksistä , joista osa oli kyllä odotettavissa, muttei se haitannut lukuelämystä. Tämän jälkeen moni hyväkin kirja tuntuu maistuvan puulta.

Kirjastoautoa odotellessa...

Alusta oli suhteellisen tumman puhuva, enkä oikein pitänyt siitä, odottelin kokoajan, että koska se Ged hyppää sinne tarinaan pelastamaan sen. Vaikka kirja oli toisaalta aika yksitoikkoinen, mutta jollain tapaa todella kiehtova, en ymmärrä kuinka Ursula sen tekee että onnistuu vangitsemaan lukijansa sillätavalla, mutta toivon todella että sarja jatkuu yhtähyvin. Jopa alun tumman puhuva teksti oli kirjoitettu hyvin , aiheutti kylmätväreet selkään toisinaan, mutta silti se oli minulle ehkä hiukan liian tumma, ja liian pitkään. Tummia kohtia saa olla ja niitä pitää olla, mutta välissä on oltava jotain valoakin.