Merlinin metsä
Merlinin metsä, tai, Magian näky. Alkuteos ilmestynyt 1994. Suomentanut Susanna Paarma. Päällyksen kuva: Geoff Taylor. Sidottu, kansipaperi.
Sisältää pienoisromaanin ja kaksi novellia:
- Merlinin metsä tai Magian näky (1994)
- Maa ja kivi (Earth and Stone, 1980)
- Hopeakylki (The Silvering, 1992)
Brocelianden metsä oli alkukantainen ja pelottava paikka, täynnä soisia notkoja, unohtuneita kiviä, piileviä lampia ja tukahduttavia tiheikköjä. Metsän ytimessä asui löyhkäävä kuolema pitäen ympäristön maatiloja juuriensa tiukassa otteessa. Aniharvoin kukaan pääsi metsää pakoon.
Martin oli yksi heistä. Hän oli paennut metsän varjoja kauan sitten, vasta kuudentoista ikäisenä, ja vannonut palaavansa vain äitinsä kuollessa. Nyt se oli tapahtunut. Jälleen kerran hän asteli ikivanhaa polkua... sureva poika, pelokas mies, metsästä pursuavan tunnevirran syvästi hämmentämänä.
Merlinin metsä on intensiivinen, monitasoinen kuvaus ihmisen ja muinaisaikaisen metsän välisestä siteestä. Tarinan kertoo Robert Holdstock, myytin, legendan ja fantasian omaleimainen taitaja, joka tunnetaan ennen kaikkea Alkumetsän kirjoittajana.
Robert Holdstock
Robert Holdstock (1948–2009) oli englantilainen kirjailija. Hänen fantasiakirjoissaan yhdistyvät tieteiskirjallisuus ja kelttiläinen tarusto.
Holdstock opiskeli eläinlääketiedettä Lontoossa ja valmistui filosofian maisteriksi. Hän teki neljä vuotta lääketieteellistä tutkimustyötä. Vuonna 1976 Holdstock julkaisi esikoisteoksensa, tieteisromaanin Näkevä sokea ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Holdstockin kiinnostus kelttiläisiin muinaisesineisiin juontui tutkijavuosien aikaisiin vierailuihin British Museumissa.
Muita teoksia kirjailijalta Robert Holdstock
Kirja-arvioita
Tämä kirja olisi voinut olla parempikin. Pidän tuosta metsästä joka on Holdstockin kirjoissa, Oikeastaan tiedän jo kahden kirjan lukemisen jälkeen millä kaavalla Holdstock kirjoittaa, enkä valita. Mutta ****** olisi edes tälläkin kertaa sijoittanut ne tapahtumat enemmän sinne metsään, myös ennen puolta väliä. Tässä oli muutoma todella hyvä kohta joista todella pidin, hahmoina pidin eniten Merlinistä tai papista. Loppu jäi minulle hiukan hämäräksi, eikä kirja ollut niin mukaansa tempaava, kuin edellinen lukemani. Joku näissä silti aina kiehtoo, ja kohta on pakko lainata uusi ja toivoa että se on parempi. varmaan se on se omaperäisyys... Holdstockissa arvostan eniten sitä, ettei hän ole niin hiivatin kliseinen mitä voisi olla.(vaikka hiukan ennalta arvattava toisinaan onkin)